Ensimmäinen joulu

Vuonna 2019 oli viimeinen joulu Helsingissä ja ei kuitenkaan. Asuin ja työskentelin yhä Helsingissä, mutta tämän joulun halusin viettää talossa, josta tulisi uusi kotini. Jouluaattona lähdin aamuvuorosta hakemaan auton ja suuntasin niin pitkälle länteen kun vaan voi, Hankoon viettämään joulua veljien ja isän kanssa. Hanko ei kuitenkaan ollut määränpääni, tulisin vielä ajamaan illan aikana monta tuntia takaisin itään.

Kiinnyn hitaasti paikkoihin, jos ollenkaan. Kesti kymmenen vuotta ennen kuin anoppini kesäpaikka saaressa mieltyi joksikin muuksi kuin tilapäiseksi retkeilyksi. Neljännesvuosisata Helsingissä oli väliaikainen järjestely.
Katseeni on aina ollut matkailijan ja tutkimusretkeilijän. Katse, joka on leimannut suhdettani moneen paikkaan maailmassa ja joka kiehtoi itseänikin pusertamaan aihetta sivuavan gradun. Matka oli aina se tärkein, ei määränpää. Saapuessani olin jo lähdössä.

Ehdin jouluksi kotiin. Ohitin Helsingin ja kello lähenteli jo puoltayötä kääntyessäni kuutostielle. Viisitoista minuuttia ennen puoltayötä jouluaattona ajoin pihaan. Talo oli valaistu ja ulkotulet paloivat. Istuin hetken autossa ja ajattelin, miten kauan talo oli odottanut tätä. Ja miten kauan minä olin odottanut tätä, tietämättä mitä odotin.