Thank you, Amsterdam

Ah.

Miniloma Amsterdamissa meni kovin nopeasti, mutta ihanasti. Viihdyin niin hyvin, että unohdin kaiken muun ja olin vain.

Kaunis kaupunki, kauniit talot, kauniit kadut, ihanat kanaalit. Halpa viini. Ihanat leivokset. Ihanat ihmiset. Miehet näyttivät vähän Conan O Brianilta ja naiset malleilta (he olivat pitkiä ja kauniita – kuten miehetkin).

Hassut poliisit, väärin avautuvat ovet, pahanmakuinen vesi. Mitä näitä nyt on.. Tuttuja juttuja monelle varmasti, mutta ei tälläiselle Suomitytölle, joka ei ole paljoa matkustellut.

Parasta reissussa oli tietenkin miehen ystäväperhe ja heidän ihanat lapset. Ja miehen kummityttö, Noelia. Ristiäiset englantilaisessa kirkossa oli myös mielenkiintoinen kokemus, enkä todellakaan haukotellut niin paljon kuin suomalaisessa (tylsässä) kirkossa. Pappi tuli vielä kakkukahveillekin kylään.

Kaupassa kysyttiin papereita kun ostin yhden Breezerin. Ei siis mitään uutta sillä saralla.. Babyface mikä babyface. Myös Amsterdamissa.

Kovin vaikea tiivistää kaikkia tapahtumia ja koko kokemusta yhteen, mutta ehkä sellainen euforinen onnellisuus kuvastaa reissun jättämää tunnetta.