TULEN ÄÄRELLÄ

Talvellakin voi grillata. Ihan ulkona siis.

Oi, kuinka mä muistankaan mun juuret ja sen mistä oon alunperin kotoisin. Mä huomaan sen, kun istun avotuolen äärellä keskellä metsää kumpparit jalassa. Joo, mä olen kaupunkilaistunut neiti, joka arvostaa sisävessaa ja sähköä. Mä oon myös metsänpeikko Oulusta, jonka tekee mieli välillä heittää kännykkä seinään ja kävellä paljain jaloin mukulakivikaduilla.

Grillattiin tietysti makkaraa (tofunakkeja) ja halloumjuustoa (porkkanapihvejä). Miehet meinasi käydä metsästämässä jäniksen ja etsiä meille suojaa pitkän vaelluksen jälkeen (heissäkin heräsi ehkä sisällä suuri erämies), mutta tyydyttiin tosiaan vain näihin.

Jälkkäriksi oli banaania, jonka sisällä oli suklaata. Miehet söivät yhden. Minä kaksi.

Vaatteet haisivat ainakin kaksi viikkoa savulle reissun jälkeen, mutta voi pojat, se oli kyllä sen arvoista.

Oulun tyttö myhäilee tyytyväisenä, kun pääsee jorpakkoon.