Runoilin

Hetkessä murskana
Pian koossa taas

Hetket ovat kevyitä
niin kuin murheet tänään kasvoillani
Ei satu, ei tunnu miltään

Silti kuljen raskaasti päivien läpi
ryömin päämäärääni laiskasti

Sanat odottavat kantajaansa,
mutta ainoastaan tuulessa minä juoksen,
huutaakseni sinulle

Yksi hymy kerrallaan,
kyyneleet laitan purkkiin

Uskallan taas nauraa
Sydämestäni itken iloa ulos

ja vaikken sitä itse usko
Olen pian koossa taas