Ateena mun silmin

 

Viikko lomalla oli ihana ja oikeastaan sillä, mitä ikkunasta näkyi, ei ollut niin väliä, kun mieli oli stressitön ja vapaa. Hotellin ikkunasta näkymä oli nimittäin nuhruiselle kadulle, jossa kulkivat vieretysten niin kerjäläiset kuin kauluspaitaan pukeutuneet miehetkin. Näkymä oli kaikessa aitoudessaan ihanan boheemi. Graffitteja ja raunioita valaisivat auringonsäteet, ja kadulla tuoksui ruoka ja kevät. Iltaisin Monastiraki täyttyi rumpujen pärinästä aina keskiyöhön saakka – onneksi vatsa täynnä hyvää ruokaa ja viiniä nukahdin helposti pehmeisiin lakanoihin.

Hotelli oli tosiaan aivan keskellä kaupunkia, metroaseman ja Acropoliksen kupeessa. Näkymä raunioille oli upea varsinkin illalla ja näkymä raunioilta kaupunkiinkin oli hieno. Vuoret, talot, kaikki. Sääennustuksiakin oli helppo tehdä sieltä korkealta. Oli hieno nähdä historiallisia raunioita rakennuksia, mutta se ei silti ollut parasta tässä reissussa.

Mikä oli parasta? No parasta oli eläintarha, jonne löysimme itse googlettamalla. Eläintarha oli valtava, aurinkoinen, sopivan meluisa ja täynnä aktiivisia ja onnellisen oloisia eläimiä. Näin kirahveja, jaguaareja, harmaasusia, petolintuja, simpansseja ja sarvikuonoja. Ja paljon muita eläimiä. Näin myös valkoisen tiikerin! Ja kameleita! Oli siellä myös bunnyland, jossa hyppi toinen toistaan söpömpiä (ja pienempiä) kaneja. Lempparieläin oli ja on silti ehdottomasti kirahvi.

Mertakin kävimme ihailemassa. Se oli turkoosinsininen ja tuntui ihanan loputtomalta. Aurinko poltti miehen pään ja niskan, kreikkalaisessa ravintolassa oli kova melu ja jäätävän suuret annokset. Täällä kauempana keskustasta kaikki oli erilaista: oli yltäkylläisyyttä, oli kartanoita ja palatseja, hienosti pukeutuneita hymyileviä ihmisiä ja siistit kadut. Mutta kissoja, niitä oli silti ainakin sata niin kaduilla kuin roskiksillakin etsimässä ruokaa ja suojaa. 

Ateena avasi silmiä, järkytti, ihastutti, villitsi ja aiheutti koti-ikävää. Julkinen liikenne aiheutti paniikin oireita, mutta merinäkymä rauhoitti sielua. Naisten tukan määrä aiheutti kateutta ja ihmetystä (sitä oli PALJON ja JOKAISELLA).

Matkaseura oli parasta mahdollista, joten nautin kaikesta uudesta ja jännittävästä täysin siemauksin. Varsinkin siitä ihanasta drinkistä, johon kuului päälle lusikallinen toffeeta. Vaikka baarissa kaikki polttivatkin sisällä, ja tunsin itseni tuhkakupiksi jälkikäteen.

Viikon jälkeen on taas ihanaa olla kotona Suomessa, maksaa veroja ja käydä tavallisesti töissä ja olla arjessa kiinni. Hah.