Throwback: HHM ’14

Tulevana viikonloppuna käynnistyy taas maratonkausi, kun Helsinki City Run valtaa kadut. Nyt onkin hyvä hetki muistella omaa juoksukokemusta viime vuodelta, Helsinki Half Marathonia. Kyseinen tapahtuma järjestettiin ekaa kertaa, ja sen kyllä huomas joissain kohdin.

Ensinnäkin, reitti oli aika haastava. Ylämäkiä oli kohtuullisen paljon, ja tälläisellä taviksella hyppi sykkeet katossa tasasin väliajoin. Maisemien osilta reitti oli ihanan vaihteleva. Oli metsää, peltoa, merta ja kaupunkia. 

Vesipisteet oli yks kompastuskivi kans, ensimmäiset vesipisteet oli aivan tukossa, ja pahimmillaan me itse jouduttiin hakemaan mukin kanssa vettä kanisterista. Tää oli mun mielestä aika älytöntä, kun kuitenkin oli maksanut tuosta muuten ilmaisesta harrastuksesta sen viiskyt euroa.

Lopussa kuitenkin kiitos seisoi. Maalissa odotti painava mitali, palautusjuomia ja -patukoita ja tietty ihanat läheiset. Mies passitti tosin mun kalpean naamani istumaan ja juomaan, oli sen verran heikko happi. Mun aika oli 2:23:57, mikä on ihan hyvä ensikertalaiselle. Pyrin juoksemaan oman jaksamisen ja tahtini mukaan, mikä tarkotti sitä, että juoksin käytännössä yksin. Otin sen kuitenkin haasteena itselle.

Parasta tässä oli itsensä haastamisen lisäks ensivalmistelut, jotka pakotti hyvässä ja pahassa kehittämään omaa juoksutekniikkaa ja kuntoa. Treenattiin yhdessä miehen kanssa, ja tuli kyllä juostua melkein kyllästymiseen asti.

Oon tyytyväinen, et tein tän, mutta ei kyllä toiste tarvitse. Nyt on ihana nauttia juoksusta ilman aikarajaa tai pakkokilometrejä! Ja aina voi palata tähän muistoon, tähän fiilikseen. Me ollaan voittajia!

Juoksinko puolimaratonin? Kyllä. Onneksi olkoon!