Hei arki!
Hei arki!
Sua on oikeastaan ollut jo vähän ikävä. On ollut ikävä kotia, omia aamurutiineja ja kahvin tuoksua keittiössä. On ollut ikävä sitä, että saa miehen vierelleen sänkyyn aikaisin, eikä neljältä yöllä (me hankittiin playstation..)
On ollut ikävä töitäkin. Työt tasapainottaa elämää ja saa mut tuntemaan itseni tärkeäksi. Maanantaina asiakas sanoi jalkahoidon jälkeen sen olleen hänen elämänsä paras jalkahoito. Voiko parempaa palautetta saada? Kyllä tää ammatti on vaan mulle tärkeä ja oon ylpeä siitä, että pääsen harjoittamaan sitä.
On ollut myös ikävä omia lenkkipolkuja, evon rautaa ja kotiruokaa. Mä kun tunsin jo muuttuneeni kokonaan pizzaksi. (Sellaiseksi uunipizzaksi, oikein pehmeäksi ja kuohkeaksi.) Kesän jälkeen on niin kliseistä puhua taas kuntokuureista ja laihduttamisesta, joten sanotaan vaikka näin, että jokin napsahti päässä ja haluan tällä kertaa oikeasti muuttaa elämäntapojani. Tajusin myös, että vaikka mä rakastan suklaata, se ei rakasta mua takas. Oon siis hylännyt senkin toistaiseksi. Mulla on hyvä fiilis tästä. Haluan paremman kehon ja paremman olon.
Meidän kotia vastapäätä on aivan ihana kahvila. Sitäkin on vähän ollut ikävä. Se on vähän kallis, mutta ihanan kotoisa ja sieltä saa hyviä leipiä ja leivonnaisia. Tänään hain sieltä reissarin ja laten, ja nautin ne kotona katsellen meikkivideoita youtubesta. Koukuttavaa puuhaa.
Arki on positiivista.
P.S. Ja meikkaamista! Sitä vasta onkin ollut ikävä!