IHANA KAMALA KOULU
”Ootko säkin tulossa Kalligrafia -kurssille?”
”Joo.. siis häh?”
No, onhan se kiva säilyttää jännitystä elämässä.. Täytyy myöntää, ettei ihan ole tälläiselle vapaalle sielulle mieluisinta puuhaa kirjoittaa viivoittimen ja astemitan kanssa kirjaimia hitaasti yksi kerrallaan.
Kaikki moni kysyy onko kaksoistutkinto rankkaa. Vastaan aina, että ei tietenkään. Tutkintoja saa tehdä yksi kerrallaan ja se on ihan kivaa.
No, on se rankkaa.
Varsinkin kun on abi. Tai yliabi jo nyt.. Jokainen tekee koulun omalla tahdillaan – I know – mutta olishan se hienoa pystyä tekemään kaikki supernopeassa ajassa superhienosti.
Niin ja sitten se – lukio alkaa olemaan kohta jo loppusuoralla, mutta sen jälkeen täytyy valmistua vielä kosmetologiksi. Ja tottakai se muistuttelee olemassaolostaan pääkopassa. Haluan keskittyä vain yhteen asiaan, mutta aivot ei anna. Eikä kosmetologiopinnoistakaan edes paljon puutu enää.
Älytöntä. Mistä mä kerään nää paineet ja stressin? Lapioin tuolta kadulta sankokaupalla niskaan ja kainaloihin.
Mutta on kyllä rankkaa olla yksin koulussa. Ruotsintunnilla, jos joku hauska juttu alkaa naurattamaan, ei ole kaveria, jolle jakaa tuo pieni ilo. Se on aika mälsää. Se on myöskin mälsää, kun osaa olla tunneilla nätisti (koska ei ole ketään kenen kanssa olla pahis), mutta muut ei osaa. Sama tunne tulee muutenkin kun käy koulua, jossa on yläaste samassa talossa.
Voisin jakaa sen pienen ilon silti täällä.
Luulin ruotsinkuuntelussa lompakosta (plånbok) puhuttaessa sitä kukkakirjaksi.. Ihan loogista. Kukkakirja. Sellainen perinteinen, jota ihmiset kantaa mukanaan ja saattaa unohtaa esim. laivalla ollessaan johonkin. Eiku..
On siinä hyviäkin puolia, että on yksin koulussa. Voi keskittyä täysin omaan oppimiseen eikä tarvitse antaa läksyjä kaverille. Haha. Niin, ja oppii olemaan yksin. Ja uskokaa tai älkää – oppii arvostamaan terveyttään, perhettä ja ennen kaikkea hyviä ystäviä. Turha stressata ja vallata mielensä negatiivisilla ajatuksilla.
Nyt kunnon unet ja aamulla harjoittelemaan kaunokirjoitusta, ruotsia ja elokuvan historiaa.
Väsyttää, mut oikeesti mahtavaa, että saan käydä koulua ja oppia. Sen lisäks, että saan tutkinnon ja violettinauhaisen lakin – sitten aikanaan.