Kun tuuli puhaltaa hiusten läpi

iltahämärässä.

Kaupungin valot lyövät pehmeitä varjoja maahan, koripalloalue on tyhjillään. Kukaan ei istu penkillä, parkkipaikalla joku tosin istuu autossaan, kieltäytyen menemästä kotiin. Aina se ei ole mieluisin paikka, ymmärrän.

Seison kylmin varpain mekko päällä ja vedän harjan ylhäältä alas ties monettako kertaa. Tuuli puhaltaa hiusten läpi iltahämärässä. Veri virtaa suonissa varpaissa sormissa sydämessä. Kuulen äänet ja ne tuntuvat juhlivan jotain. Jotain joka oli täällä eilen ja joka on täällä nytkin, ja jota syntyy uudelleen tälläkin lauseella.

Pum. Pum. Pum.