Matkalla kosmetologiksi

WP_20140303_002.jpg

Tänään on taas koulupäivä. Oon nyt käynyt koululla kertaamassa ja harjottelemassa ennen työssäoppimaan menemistä. Keskityin kuitenkin lähes vuoden ajan lukio-opintoihin, niin hyvä päästää virkistämään muistia ettei ihan haparoiden lähde oikeiden asiakkaiden luo. Nyt on kosmetologiopintojen vuoro. Kivaa vaihtelua kyllä, nyt ei enää päntätäkään kirjoja vaan opiskellaan ihan käytännössä ihoa ja kaikkea siihen liittyvää.

Tykkään erityisesti tässä alassa siitä rauhallisuudesta, mikä hoidon aikana vallitsee. Tykkään eri purnukoiden tuoksuista, puhtaista pyyhkeistä, jotka vaihdetaan joka asiakkaalle ja pilipali-musiikista, joka soi huoneessa. Vaikka en itse makaakaan pedissä, niin mä rentoudun, vaikka kädet tekee koko ajan. Oon innoissani tästä alasta ja haluan osata kaiken. Se on myös mun heikkous, enhän mä vielä tietenkään osaa kaikkea. Osaan vähän. Täytyy osata ottaa rennosti ja tiedostaa, että se taito tulee ajan myötä, tehdessä. Onneks mulla on intohimoa ja asennetta.

Haha, pakko vielä mainita yks juttu alasta. Täähän on nimittäin aika ällöä oikeastaan. Rapsutellaan kuivaa ihoa jaloista, puristellaan talia ihosta, poistetaan karvoja ja ollaan aika intiimisti asiakkaan kanssa muutenkin. Mut mä tykkään siitä. Mekaaninen ihonpuhdistus on ihanaa, jalkahoitokin on kivaa, koska tulos paranee minuutti minuutilta. Tykkään myös tehdä brasseja, koska se on niin nopeaa ja lopputulos on joka kerta yhtä pehmeä. On huvittavaa nähdä asiakkaan reaktiot ja jauhaa shaibaa jostain ihan muusta, jotta kipu ei tuntuis. Mulle sekin on vaan yks alue kehossa, that’s it. Suhtaudun muutenkin ihmiskehoon jotenkin silleen.. että no se on vaan alaston kroppa. Jokaisella on sellainen, jos tajuutte mitä tarkotan?

Tällä alalla on pakko suhtautua neutraalisti ”ällöihin” juttuihin ja alastomuuteen. Tää tulee yllättävän usein yllätyksenä nuorille opiskelijoille. Munkin luokalla lopetti pari oppilasta heti alussa.

Tulipa yllättävän paljon tekstiä, vaikka ajattelin, että tuun vaan pikamoikat heittämään tänne.

Kivaa torstaita kaikille <3

Kauneus Oma elämä Meikki Ajattelin tänään

Aknesta, ihosta ja sen hoidosta vol. 3

Se on täällä taas! Akne nimittäin. Ei oo todellista.

loollo.jpg

Pieni kosmetologinalku minussa on tänään pohtinut sitä, kun ihoa ei osaakaan tai voikaan hoitaa. Toisaalta kaikki tietotaito unohtuu, kun oma iho alkaa puskea näppyjä ulos. Oon pessyt ihoa liikaa miljoonalla eri tuotteella, parilla tuotteella kerrallaan, kokeillut sinkkiä ja sitä suolasaippuaa.

Joskus täytyy vain ohjata asiakas lääkärille, niin kuin ohjasin itseni tänään aamulla.

Jonkinlainen luovutusvoitto kenties? Oma lääkärini on onneksi ihana ja ammatitaitoinen ja määräsi minulle paikallista voidetta, Differiniä. Hän sanoi, että koska näpyt ovat pieniä ja pinnallisia, ne voidaan (ehkä) hoitaa ulkoapäin. Syvällä oleva akne hoidetaan lääkkeillä. Tää sai mut miettimään, että mun tapaus olisi kyllä varmasti sellainen akne, jonka voisi kosmetologilla hoitaa. Sarjahoito hapella on houkutellut, mutta eihän tälläisellä opiskelijaraasulla ole varaa. 🙂

Kasvoille on tullut tässä lyhyen ajan sisään mulle epätyypillisesti papuloita ja pustuloita. Papula on punainen näppy. Pustula on punainen myös,  mutta se on usein puristettava, eli siinä näkyy hieman valkoista ihotaliakin. Oon silti kiitollinen, ettei nykyinen tilanne ole mitään verrattuna entiseen. Ja että pahin on selässä, piilossa.

Jos kiinnostaa lukea enemmän mun aknekamppailusta, lue tämä ja tämä. Olen siis syönyt Cypretyl (Diane Nova) pillereitä seiskaluokasta asti. Tänä syksynä vaihdoin Yasminelleihin. Hetki on mennyt, nyt ollaan tässä.

Onneksi mulla on hyvä meikkipuuteri käytössä, jonka ei ainakaan pitäisi pahentaa ongelmaa. Huomaako joku muuten jotain muuta outoa/uutta kasvoilla?

Okei, paljastan: mulla ei ole ripsiä!! Täytyy löytää joku huippuripsiväri nyt.

WP_20140318_011.jpg

WP_20140318_001.jpg

Toivottavasti voide alkaa toimimaan. Aloitan käytön tänään.

 

Kauneus Oma elämä Iho Testit