Mun vappu oli ihan kiva. Ei mikään onnistunein tai ihan hirveä, vaan sellainen, joka tuo pienen hymyn kasvoille. Siihen kuului simaa ja munkkeja, surua ja onnellisuutta, kaivariin menemisen pointin pohtimista. Vähän kipeitä korkokenkiäkin.

Kaikki tietää, että kakku voi olla kaunis päältä, mutta onkin sitten ihan sikaällöö sisältä. Toimiihan se toisinkin päin? Joskus letut menee pannukakuiks, mutta ne voi silti syödä. Sotkee vaan jäätelön ja hillon sekaan. Nami nami.
Allekirjoittanut nautti lapsuudessaan usein letut muussina.

Ihana Pyhimys on ehkä samaa mieltä, kun laulaa mun elämästä biisillä Intialainen enneuni.

”  ja millo minnekki tie tää kulkee
nii takas voi palata aina ku silmät sulkee
likasen lakan alla kaukana kaikesta avaa mun silmät ehkä ihan aiheesta ”

Tänään ymmärsin, että vaikka kaikkea ei voikaan paeta, voi silti huijata vähän. Toisinaan on tärkeää osata sulkea silmänsä ja hymyillä. Hymyillä tämä hetki.

” vaik maapallo pysähty se ei kadottanu väriään ”

                                                                           ♥