Mulla on ollut ihana reissuntäyteinen heinäkuu. Oon reissannut maailman toiselle puolelle Madeiralle, nähnyt siellä delfiinejä ja valaan sekä palanut vähän selästä. Oon seikkaillut Funchalin kaduilla ylös ja alas ja tullut säikäytetyksi katukissan toimesta. Paratiisi, jonne tahdon uudestaan.

Funchal.

Yksi ihanista kahviloista Damissa. Cityhouce Coffee & Books.

Oon käynyt Hollannissa ja syventänyt rakkauttani Amsterdamiin sekä lapsiin. Oon lentänyt yksin lentokoneessa (ensi kerralla tehdään check-in aikaisemmin, että pääsee vierekkäin murun kanssa) ja pelännyt lentämistä enää vain vähän. Lisäksi olen kokenut viidentoistatunnin automatkan ja Suomen ihanat muuttuvat maisemat pohjoiseen mentäessä. Oon uinut Lapissa maailman ihanimmassa järvessä ja saanut maailman sileimmät hiukset. Oon pelannut tennistä paarmoilla. Oon nähnyt poroja (mutta en kyllästymiseen asti, kulta!).

Aamuyö autossa.

Sitten – oon palannut kotiin. Ihanaan, tuttuun kotiin, jossa juomavesi tulee hanasta ja sohvalta voi katsella telkkaria. Omaan sänkyyn, joka on pehmeä, selvästi pienempi kuin hotellissa, mutta isompi kuin kokoontaitettava sänky, jossa kaksi rakastavaista välttämättä halusivat nukkua. Omaan suihkuun, joka on ihan tavallinen, eikä seinästä valuva vesiputous. Omaan keittiöön, jossa.. niin. Kyllä te ymmärrätte. Olen kotona.

Harjaan hampaita ja katselen parvekkeelta tuttuja puita, pihaa ja autoja. Tavallinen maisema, jonka voin nähdä kotoa joka ikinen aamu ja ilta. Tällä hetkellä se on parasta mitä tiedän.