Päivä ilman puhelinta

Kirjoitan tätä tekstiä kynttilänvalossa mukavasti sänkyyn asettuneena. Tuon saman kynttilän valo on ollut läsnä monena muunakin iltana, mikä kuulostaa ihanan romanttiselta, mutta oikeastaan meillä ei vaan ole pikkuvaloa makkarissa vielä. Oon testannut ja kynttilänvalo ei riitä lukuvaloksi. Ai että, isoja ongelmia.

Toinen iso ongelma on myös aika hirmuinen. Nimittäin puhelimen puuttuminen. Luin tänään aamulla puhelimella jotain todella kiinnostavaa ja tärkeää uutista*, kun puhelin lakkasi yhtäkkiä toimimasta. Siitä asti näytöllä ei olekaan näkynyt muuta kuin kohinaa. Tässä on nyt vuorokausi menty, ja rupesin pohtimaan tätä puhelimen ja somen puuttumista. Nyt alkaa nimittäin vähitellen hiipimään pieni paniikki päälle.

Aika hyvin oon selvinnyt päivän. Mulla oli hyvää seuraa, joten pystyin olemaan paremmin läsnä katoamatta välillä puhelimen uumeniin, vaikka väitän kyllä etten tee sitä kovinkaan usein. Muutenkin välillä tavoittamattomuus tekee hyvää, vaikken koekaan somea uhkana. Se on silti kivempaa silloin, kun on se vaihtoehto olla joko tavoitettavissa tai ei. 

Hampaita harjatessa ymmärsin kuitenkin, että pahinta tässä on se sellainen yksinäinen olo. Mulla on ikävä kaikkia kavereita, jotka on jotenkin heti läsnä kun avaan puhelimen. On Whatsappia, on Instagramia, viestejä, facebookstatuksia ja mitä vielä. Varsinkin Whatsapp on iso osa mun arkea ja piristää ja hymyilyttää mua päivittäin. Kun on toimiva puhelin ja kivat kaverit, on niitä kätevä kantaa taskussa. Puhelimen näyttö vilisee tuttujen ihmisten kuvia, ja se luo ihanan turvallisen olon.

Ajan katsominen puhelimesta on jo niin rutiini, että tarvitseeko siitä edes mainita? Me ollaan käytännössä numeroita vaan yhdessä, puhelin ja minä. Aamulla ensimmäisenä katson puhelimesta aikaa. Sen hamuaminen on aamulla ensimmäisiä asioita, joita teen. (Sitä puhelinta vai jostain ylimääräistä aikaa nukkumiselle? Mites tää äidinkieli.)

Puhelimessa tärkeää on myös sieltä löytyvä kalenteri, jossa tosiaan lukee kaikki työvuoroista treffeihin ja lääkkeenottoaikoihin. Hui.

Unohdankohan jotain tärkeää? No, ainakin sen, että oikeasti kaikki tärkeät ystävät ja kaverit kannetaan jossain ihan muualla kun taskussa.

* joka ei liittynyt millään tavalla esimerkiksi johonkin uuteen järjettömään ja turhaan tv-sarjaan tai sen juontajan paljastavaan mekkoon