Through these hazel eyes

Kokeilin tossa kuukauden ajan elämää ruskeasilmäisenä. Tai siis.. käytin kuukauden ajan ehkä kaksi kertaa viikossa ruskeita piilareita.  Sain alennuskupongin Instruun, jonka inspiroittamana ajattelin kokeilla värillisiä piilareita. Mun vahvuuksilla piilareita ei tehdä, joten nää oli siis ihan ilman vahvuuksia.

Värilliset piilarit tuovat uusia ulottuvuuksia peilin lisäksi – tatadaa – meikkaamiseen! Ruskeat silmät ovat tummemmat, joten ne kestävät vahvemman meikin jotenkin näyttäen silti.. luonnolliselta?

Tämäkin meikki näyttää omassa silmässä paljon rajummalta. Tässä esimerkkilinkki samantyylisestä meikistä ”omassa” silmässä.

Mitä enemmän käytin piilareita, sitä tutummalta peilikuva näytti. Varsinkin, kun muistutan ruskeasilmäisenä enemmän kahta isosiskoani (ja isääni) – ei ihme, että silmissä oli jotain tuttua.

Tämä piilarikokeilu aiheutti myös ärsyttävän lapsellisia kysymyksiä muilta ruskeasilmäisiltä: ”Eiks ooki kivaa, ku on ruskeet silmät? Mietiksä sitä ikinä?” ”Joo, joka päivä…” Ja lisäksi erityistä tiirailua tuntemattomienkin ihmisten sielun peileihin. Kaikista jännimmät silmät on mun mielestä sellaset, jotka on muuten yksväriset, mutta niissä on esim. ruskeita pilkkuja. Vai onko sittenkään? Avomiehellä on myös ihanat silmät, ihan siniset. Hukuin niihin jo aikoja sitten.

Silmät on jänniä. Tilaan varmasti jatkossa vielä erivärisiä linssejä kokeiluun! Instrun linsseihin luotan, mutta onko teillä kokemuksia muista merkeistä?

Niin, ja kokeilun yhteenvetona haluan vielä sanoa, että kaikista parhaimmat silmät mulle on kuitenkin mun omanväriset. Ne on ehkä tavalliset, mutta tyttö niiden takana on kaikkea muuta ku tylsä.