Tiistailauantai

Mulla on tänään lauantai. Päätin jo eilen, että tänään on kunnon rötväyspäivä – aion nukkua myöhään ja vaan rötvätä ja ehkä kattoa elokuvan. Viettää viime lauantaita siis. 

No – meinasin uhmata tuota pitkään nukkumista heräämällä jo kahdeksalta – hetken aikaa chattailin whatsappissa (käytetyin sovellus saletisti mun puhelimessa) kunnes päätin jatkaa nukkumista. Heräsinkin sitten imurin käynnistymiseen kahdeltatoista.. Pieni vilkaisu whatsappiin jälleen (taitaa olla ensimmäinen asia mitä teen herätessä –  ja viimeisin nukkumaan mennessä): kulta kysyi tuoko hän lounasta. Niin, olihan jo lounasaika.

No mitä oon sitten tehnyt tähän asti? Kuurannut kotia niinku viimestä päivää! Jos en tietäis paremmin, voisin luulla, että asuntoon on tulossa hienojakin vieraita. Päätin jopa viedä roskat.. Olin jo ihan varma, että parveke oli muuttunut kaatopaikaksi. Kahdeksan muovipussillista roskaa on muuten yllättävän epämukava kantaa kolme kerrosta alas yksi pussi/sormi.. varsinkin huomatakseen roskiksilla, että se on piripintaan täynnä. Just my luck. Sain sullottua roskat vielä jotenkuten molokkiin toivoen, ettei naapureilla oo roskienviemispäivä tänään..

Tässä mä nyt sitten bloggaan roskien viemisestä niinku mikäkin sosiaalisen median addikti. Mitököhän mun piti alun perin tänne kirjoittaa? 

Ainakin se, että aamulla kun heräsin tunsin onnellisuutta ja verhot avatessani hymyilin vieläkin enemmän – en siksi, että ulkona on harmaata ja märkää, vaan koska tänään on uusi päivä.

Siinä se varmaan pähkinänkuoressa..