Today I am here

Tälleen kuukauden tauon jälkeen on varmaan ihan fiksua päivittää omaa palstaa. Hah. Mulla vaan ei oo liikkunut päässä hirveesti muuta kuin hiukset- tuulessa. Ja ripset, jotka tippuu aina yöllä kun pyörin ja hyörin sängyssä levottomana ja turhautuneena.

Me oltiin siskojen kans Katajanokalla. Odotin Annikan kans Janikaa, kun se oli yhdessä noista taloista haastattelussa yhteen työhön. Se muuten sai sen.

Haastattelu kesti joku 45 minuuttia. Meillä ei siis ollut yhtään tylsää venailua vaan tosi hulvatonta.

Voisin muuten avautua venaamisesta. Se on ehkä tyhmintä ikinä maailmassa. Julkisilla paikoilla oikein nolottaa venailla ja pitää räplätä kännykkää ettei näyttäis niin hukassa olevalta peuralta. Mut ehkä venaamistakin tyhmempää on se, kun läheinen sairastaa, etkä voi auttaa mitenkään. Se on kymmenen vuoden venaukset tiivistettynä ja ravistettuna. Voisin sännätä turhautuneena joka paikkaan ja lentää Aladdinin taikamatolla pois, mut varmaan toi paita pitää mut maan tasalla.

Tässä mä kirjottelen ja itse asiassa venaan samaan aikaan ystävää kylään. Ei se kyl haittaa paljoo, koska edessä on kivulias brasilialaiseksikin sokeroinniksi kutsuttu operaatio.