Hän

4b22bd7dbbe23414e4c254ef732efe99.jpg

 

Hän tuli elämääni puoliyllättäen.

Hän ei fyysisesti viehättänyt minua niin, että olisin heti huomannut hänet. Hän oli ystävä, rauhallinen ja tunteellinen. En tiedä oikein miten hän edes tuli siihen.

Huomasin heti, että hän pitää minusta ja hakeutuu seuraani. Tässä ei sinäänsä ollut mitään uutta, koska hyvin useasti seuraani hakeutuu joku. Hän kuitenkin oli jotenkin erilainen ja minä pidän hänestä. Ehkä hän ei sittenkään yritä mitään muuta. Hänhän seurustelee! Jos voimmekin viettää yhdessä aikaa ihan ilman taka-ajatuksia?!

Miten yhtäkkiä tilanne muuttuukin niin, että kaikki mitä hän sanoo tai miten hän koskettaa minua tuntuu taianomaiselta? Jopa ulkopuoliset huomauttavat, että meidän välillä on jotain aivan uskomatonta. Kun hän koskettaa minua, tuntuu se kun saisin sähköiskun. Olenko ikinä edes tuntenut mitään tällaista?

Hän lopettaa suhteensa. Hän jää odottamaan minua. Hän ei kuulemma ikinä ole tuntenut näin vahvasti. Jos elämässä on yksi suuri rakkaus, niin se olen kuulemma minä. Ja minä haluaisin sanoa ne samat sanat hänelle. Mutta tulen kotiin ja näen mieheni ja tajuan, että rakastan myös häntä. 

Hän on saanut odottaa yli vuoden…

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *