Mies kysyy miksen enää kiinnostu hänestä. Miksei minulla ole enää mitään seksuaaliseja intressejä häntä kohtaan.

Minä mietin vain Häntä ja miten kaikki on niin eri tuntuista ja ihanaa hänen kanssaan. Kurkkua kuristaa sanoa, että jopa parasta ikinä.

Sitten mietin itseäni ja tajuan, että minä ole varmasti todella ihana Häntä kohtaan. Minä olen Hänen kanssaan jotain mitä olen oikesti tai sitten jotain mitä haluan olla. Mietin muutamia vuosia taaksepäin ja tajuan, että juuri sitä olin miehenikin kanssa. Mies on varmasti silloin miettinyt kuten Hän. Ja nyt annan jollekin muulle sen tunteen ja joku muu sitä minulle.

Minä sanon miehelleni, että olen ollut nämä vuodet niin onnellinen hänen kanssaan kaikin tavoin. Muistan vielä pari vuotta sitten miettineeni etten ole ikinä ollut näin onnellinen. Meillä on kaikki paremmin kuin hyvin. Mutta nyt se tunne on jonkinnäköinen muisto. Tiedän, että se on saavutettavissa vielä jos vaan jaksaisin fokusoitua oikeisiin asioihin. Mieheni on valmis tekemään kaiken sen eteen jotta minä saavutan sen tunteen uudestaan.

Olenko minä?