The Help
Katsoin eilen todella koskettavan elokuvan. The Help perustuu Kathryn Stockettin samannimiseen romaaniin. Elokuva sijoittuu 1960-luvun Missisippiin, jossa tummaihoiset naiset toimivat valkoisten perheiden piikoina: siivosivat, tekivät ruoan, hoitivat ja kasvattivat heidän lapsensa. Rotujen välillä oli vahva hierarkia, piiat joutuivat esimerkiksi käyttämään eri vessoja kuin heidän isäntäperheensä. Valkoisen perheen tummaihoisen piian kasvattama määrätietoinen tytär Skeeter (Emma Stone) päättää kirjoittaa kaunistelemattoman kirjan piikojen näkökulmasta. Hän ottaa valtavan riskin asettumalla piikojen puolelle valtaväestön arvoja ja mielipidettä vastaan.
Ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka uskaltavat puolustaa ja ajaa omaa näkemystään eteenpäin vaikka se olisi ristiriidassa yleisen näkemyksen kanssa. Se vaatii suurta rohkeutta. Muistan kerran lukeneeni kansanedustaja Jani Toivolan haastattelun, jossa hän muisteli kouluaikojaan pienellä paikkakunnalla. Hän rakasti esiintymistä, vaikka ihonvärinsä ja seksuaalisen suuntautumisensa takia joutui naurunalaiseksi. Toivola kertoi valmistaneensa tanssiesityksen koko koululle ja tanssi sen hammasta purren loppuun asti vaikka yleisö buuasi. Ja kuinka pitkälle hän onkaan elämässään päässyt.. Erityisesti nuorille, joiden identiteetti on vasta kehittymässä, kavereiden hyväksyntä on kaikki kaikessa. Esimerkiksi koulukiusatun puolustaminen vaatii valtavaa rohkeutta ja riskinottoa nuorelta. Toivottavasti pystyn työssäni lastentarhanopettajana kasvattamaan lapsia hyväksymään erilaisuutta ja rohkeutta seisoa itselle tärkeiden asioiden takana.
Uskon karman lakiin. Tällaiset hyvää tarkoittavat ja määrätietoiset ihmiset palkitaan jossain vaiheessa elämäänsä. He saattavat kohdata suurta vastustusta ja vaikeuksia elämässään, mutta lopulta he saavat jossain muodossa kiitoksen teoistaan.
Suosittelen katsomaan kyseisen elokuvan 🙂
http://www.youtube.com/watch?v=UVTMkINRChk