Uuden vuoden kynnyksellä katson kulunutta vuotta taaksepäin arvioiden mikä omassa elämässä ja itsessä on muuttunut, mitkä olivat vuoden 2011 kohokohdat ja ojan pohjat. Samalla asetan tavoitteita tulevalle vuodelle. Kirjoittaminen on minulle luonteva ja mielekäs tapa jäsentää ajatuksiani ja ilmaista itseäni. Bloggaaminen antaakin minulle mahdollisuuden kirjoittaa, jakaa ajatuksiani ja olla vuorovaikutuksessa muiden kirjoittajien kanssa. Kirjoitukseni käsittelevät minua, elämääni ja ympäröivää maailmaa hyvin monipuolisesti. Pääpaino on oman itsen kehittymisen ja muuttumisen seuraamisessa ja pohtimisessa.

Vuonna 2011 muuttui paljon. Kaija Koon kappaleen ”Kaunis, rietas ja onnellinen” sanat kuvaavat tätä muutosta hyvin.

”Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
 Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
 Joten anna mennä,  joten anna mennä
 Kaunis rietas onnellinen,  kaunis rietas onnellinen”

Olen aina ollut empaattinen ja herkkä toisten ajatuksille ja tunteille. Tämä voi kuitenkin kääntyä itseä vastaan, jos on kuin tuuliviiri toisten vietävissä. Tänä vuonna olen yhä enemmän uskaltanut antaa mennä, tehdä rohkeita, omaa elämää koskevia valintoja. Sellaisia, jotka tuntuvat minusta ITSESTÄ tärkeiltä. Näitä valintoja tehdessä luotan hyvin paljon intuitioon. Intuition saavuttaminen edellyttää pysähtymistä ja itsensä kuuntelemista. Jos muiden ajatukset, mielipiteet ja tunteet tulevat kovaäänisinä liian lähelle, omaa ääntään ei voi kuulla.

Tänä vuonna tärkein omaa elämääni koskeva valinta on ollut seitsemän viikon pituinen matka Vietnamiin. Keväällä minulle tuli vahva tunne siitä, että oman itsen vahvistumisen kannalta olisi tärkeää lähteä yksin ulkomaille hieman pidemmäksi aikaa. Kun lähtee yksin täysin erilaiseen maahan ja kulttuuriin ei voi aluksi tukeutua kehenkään tai mihinkään. Pitää itse ottaa asioista selvää, organisoida matkustamiseen liittyviä käytännön asioita ja olla aloitteellinen tutustuakseen uusiin ihmisiin. Aasia kiinnosti minua maanosana ja helmikuussa tehty matka Thaimaahan vahvisti tätä tunnetta. Lastentarhanopettajana olen jo pitkään haaveillut kehitysmaiden lasten kanssa työskentelystä. Lähdin siis vapaaehtoistöihin kehitysvammaisten lasten päiväkotiin Hanoihin, Vietnamiin 🙂

Kolme viikkoa vapaaehtoistöissä opetti minulle paljon. Olin jo etukäteen valmistellut itseäni siihen, mitä luultavasti tulen näkemään ja kokemaan. Päätin, että en lähde pelastamaan maailmaa vaan olen onnellinen ja etuoikeutettu, kun minulla on mahdollisuus päästä katselemaan maailmaa niin erilaisesta näkökulmasta. Jos samalla tuotan lapsille edes hieman iloa, olen tyytyväinen. Tämä ajatus auttoi minua jaksamaan, kun jouduin seuraamaan vierestä, kun päiväkodin aikuiset rankaisivat lapsia lyömällä eivätkä pitäneet heitä sylissä 🙁 Toivon, että lapsille tarjoamani turva ja lämpö jätti heihin edes pienen jäljen 🙂 Minuun matka jätti ison jäljen. Luotan itseeni ja valintoihini enemmän. Uskallan esittää eriäviä mielipiteitä samalla kunnioittaen myös toisen näkemyksiä. Uskallan ELÄÄ!!

Rohkeaa Uutta vuotta kaikille 🙂