Virhe on lahja!

Olen aina itse ollut taipuvainen täydellisyyden tavoitteluun. Tietynlainen persoonallisuus altistaa tällaiselle taipumukselle, mutta ei yhteiskuntammekaan kyllä virheisiin kannusta! Pohdin, missä vaiheessa tämä yhteiskunta alkaa kasvattamaan lapsiaan ajattelemaan, että kaikilla elämän osa-alueilla pitää onnistua ja epäonnistumista välttää viimeiseen asti. Varmaan siinä vaiheessa kun vauvat pisteytetään syntyessään 😀 Käsitys siitä, mikä on onnistumista ja täydellistä tuntuu olevan myös aika kapea-alainen: tietynlainen ulkonäkö, työ, parisuhde, perhe…Minun mielestä rohkeus elää ja uskallus epäonnistua on onnistumista!  Olen oppinut, että virheiden pelko kapeuttaa elämää huomattavasti, kun ei edes uskalla yrittää. Silloin jää paitsi monista opettavaisista kokemuksista ja ihanasta tunteiden kirjosta, joka kuuluu elämään. Pettymyksen, vihan ja surun tunteet ovat myös osa elämää. Uskon, että jos yhteiskuntamme opettaisi meitä tuntemaan, ilmaisemaan ja hyväksymään erilaisia tunteita, myös erilaiset epäterveelliset tunteidenhallintakeinot, kuten syömishäiriöt vähentyisivät. Myös osa vanhemmista pelkää tuottavansa lapsilleen pettymyksiä ja siksi he raivaavat kaikki esteet lapsensa tieltä. Tällaiselle lapselle on haastavaa sietää epäonnistumista ja hyväksyä sitä osaksi elämää. Pettymykset vain kuuluvat elämään eikä kukaan voi välttyä niiltä. Ennen kun tein virheen esimerkiksi työssäni, lamaannuin täysin ja menetin omassa silmissäni hetkeksi koko ihmisarvoni. On ihanaa huomata, että nykyisin olen kiitollinen jokaisesta kokemuksesta. Ne opettavat minulle aina jotain oleellista itsestäni ja elämästä. Toivon, että teen paljon virheitä vuonna 2012 😀