Marraskuun 14.

Tavoitteenani on käydä vetämässä pari aamulenkkiä viikossa. Vaikka olenkin aamuihminen, ei etenkään näin koleana vuodenaikana voisi vähempää kiinnostaa lähteä ulos lämpimästä kodista. Tänä aamuna kuitenkin vääntäydyin ulos, ilma oli yhtä harmaa kuin mielikin. Kummasti sumusateessa tunnin verran hölköttely sai mielen piristymään vaikkakin koko helsinki kylpee harmaudessa ja hämäryydessä.

Vietän tänään ”etälukupäivää” eli toisin sanoen olen lukenut tulevaan tenttiin ja yrittänyt saada aikaiseksi laajaa Liikunta, fyysinen kunto ja terveys-opintokokonaisuuden oppimistehtävää. Heikoin tuloksin 🙂 Sen sijaan olen hakenut talvitäkit varastosta, pessyt kolme koneellista pyykkiä ja siivoillut kotona. Niin ja hoitanut ”kotihirviötäni” eli poikaystävää, joka meni murtamaan salibandypelissä nenänsä ja joutui eilen nenän suoristusoperaation vuoksi sairaslomalle loppuviikoksi. Vaikka yleensä en ole millänsäkään likaisista ja eritteisistä ihmiskehon tarinoista niin en kyllä kestänyt kuunnella tarinaa 20cm pitkistä pihdeistä nenäontelosta. YÖÖÖÖK. Puhumattakaan siitä, että kultani silmien välissä siellä sisäpuolella on 15cm pitkä tamponi, joka minun pitäisi poistaa perjantaina 😀

Ja hei te treenaajat siellä! Viime postauksessa kun puhuin siitä supertreenistä jonka teimme koulussa (kuvat alla).Treenin voi tehdä yksinkin, me teimme parityönä. Treeni on todella hyvä täsmätreeni, jolla otetaan luulot pois niin itseltä kuin lihakselta ja kouluttajamme sanoikin, että esimerkiksi kehityksen junnatessa tälläinen tiukka vaihtoehtotreeni on kuin sähköshokki hermostolle ja takuu varmasti tämän jälkeen myös kehitys lähtee jälleen nousuun! Voin kertoa, että hauikset, yläselkä sekä peppu sai kyytiä valitsemissamme liikkeissä 😉 Kokeilkaa ja kommentoikaa ”tuntuko” missään!

Nyt jatkan opiskelua vaikka kerrankin tulisi juttua enemmän kuin yhteen postaukseen kuukaudessa 🙂

Hikoilkaa, Saara