Kun valittaa vähemmän jää aikaa kaikkeen muuhun
kuten esimerkiksi mahdottoman ihanaan herkutteluun mm. auringon paisteella, ystävien seuralla, pitkällä brunssilla, kiireettömillä kahvihetkillä, ja mangokermarahkalla. (Rainbown kermarahka+mango-piltti on tai-vaal-lis-ta)
Viimeisiä päiviä hikoillaan salilla jalkasarjojen merkeissä. Hymyilyttää ja jännittää. Olen kuitenkin saanut kaiken järjesteltyä niin, että seuraavat viikot menevät hyvin. Tiedän sen. Kun jättää turhan valituksen ja voivottelun pois, voi keskittyä elämiseen. Hullua, että tarvitsi taas käydä tämä prosessi vaikeimman kautta läpi ymmärtääkseni sen, minkä jo tiesinkin.
Valoa tulvii vastapestyistä ikkunoista eikä pölyhiukkasiakaan lentele enää miljoonia, sillä olen pyrkinyt touhuamaan kaikkea sellaista nyt, mitkä eivät leikkauksen jälkeen ole niin helppoja toteuttaa. Kotia kevät kuntoon. Kuviakin voisin laittaa joku hetki.
Mietin tyyliasioitakin kun inventoin vaatehuonettani ja keräsin talvirojuja pois. Huomasin, että olen viettänyt 2 viikkoa urheilukamoissa tai työvaatteissa. Se ei ole ehkä tyylillisesti kovinkaan chic, mutta olen elämäni kunnossa! Kuka sitä kaaritukia ja kiristäviä farmareita jaksaisi alkaa vaihtamaan kun voi työmatkalta suoraan pinkaista salille, ovathan urkkakamat jo niskassa valmiiksi.
Ruokapuoli tuottaa minulle haasteita. Vatsani reagoi voimakkaasti viljoille. Olen joutunut hienosäätämään hiilareiden kanssa ja etsimään ne tuotteet, joista vatsa ei hermostu. Niistä minulla onkin jo postaus valmiina, jahka saan kuvat kasattua niin ropsautan megapostauksen ruokavaliosta.
Voikaa hyvin. Minäkin voin!
