Aurinko paistaa ja mieli on kevyt. Koirankakan haju ja pilkottavat krookukset kertovat kevään olevan jo käsillä. Kaikki kuopatut unelmat tuntuvat olevankin käden ulottuvilla.

Vaikka  alkuvuosi onkin ollut täynnä niin kummallisia tapahtumia, olen tällähetkellä maailman onnekkain tyttö. Minulla on ihmisiä, jotka ovat tukeneet minua kaikissa päätöksissäni. Ystäviä, jotka ovat jaksaneet kertoa kuinka eivät ole nähneet minun hymyilevän ja silmieni säihkyvän näin aikoihin. Samaiset ystävät ovat vilpittömästi tukenani kaikessa mitä hullua ja huoletonta ikinä keksinkään 🙂

Olen juossut pitkin kaivarin rantaa, olen nauttinut kahvia ja macaron-leivoksia sängyssä, olen herännyt pusuihin selässäni, olen hymyillyt enemmän kuin viimeiseen vuoteen. Olen päättänyt, että teen elämästäni sellaisen kuin itse haluan – vain minä voin sen tehdä. 

Olen todella pohtinut miksi päästinkään kaiken niin käsistäni, vaikka ympärilläni on eväät parhaisiin asioihin? Kuinka yksi ihmissuhde peitti alleen kaiken mistä olisin voinut nauttia. Onneksi karistin sen harteiltani.

Nyt minulla on upea työpaikka, opiskelupaikka, perhe ja ystävät, sekä eräs joka pitää minusta huolen ja haluaa minut kokonaan.

Tästä eteenpäin taas urheillaan, eletään ja rakastetaan ja heitetään kaikki epäröinti romukoppaan!

Unelmat – tulossa ollaan!