Jos ei lanka, neula ja maito auta…

Soul on maineensa mukaisesti kaupunki, joka ei nuku koskaan. Se on unettomampi kuin Tokio. Minusta on eksoottista ja hauskaa, että kellonajasta ja viikonpäivästä huolimatta (ehkä postitoimistoa lukuun ottamatta) lähes kaikki paikat ovat auki. Ja kun etenkin isommissa keskittymissä ympärillä on koko ajan ihmisiä, ei tunnu jännittävältä tai pelottavalta. Onhan se tavallaan myös väsyttävää ja meluisaa, mutta enimmäkseen pidän siitä. Nautin elämästä ympärilläin.

IMG_5859 (1).jpg

Eksoottista ja kiinnostavaa ovat tietenkin myös aasialaiset perinteet. Vanhoja vippaskonsteja ja modernia metropolielämää hyödynsin alusta alkaen. Korean ensimmäisinä päivinä olin edelleen kipeä. Ruoka ei maistunut ja väsytti. Mutta sitä korealaista elämää oli nähtävä. Tapasin Mi’n ja hänen kaverinsa vilkkaalla ravintola- ja baarialueella. Koska en ollut selvästikään täysissä voimissa, oli otettava kaikki keinot käyttöön.

Ensin ostimme lankaa, neulaa ja menimme kahvilaan. Mi’n kaveri sitoi langan sormeeni tiukasti ja pisti neulalla sormeeni. Sattuu! Verta ei tullut, ja minä vaikeroin – se kertoi kuulemma siitä, että kroppani ei todellakaan voi ihan hyvin. Toinenkin peukalo, aiii! Sitten tämä neulaoperaattorikaveri hieroi vähän hartioitani, ja se teki hyvää. Miksen siis samantein menisi hierojalle? Googlettamalla löytyi muutaman lähellä olevan hierontapaikan yhteystiedot, ja yhdessä paikassa oli vapaata meille kolmelle, kello kymmeneltä illalla.

Matkan varrella menin vielä ostamaan jotakin lempeää vatsalleni. Mietin maitoa tai jugurttia. Mi ja kaveri säpsähtivät maitovalintaani. Sehän tekee nimenomaan pahaa vatsallesi! Jugurtti kuulemma kelpaisi. Mietin, olivatko omat muistikuvani vääriä, vai oliko tämä yksi esimerkki eri kulttuurien ajattelutavasta ja/tai maidonsietokyvystä. Tulisesta ruoasta olimme jotakuinkin samaa mieltä, se ei tekisi hyvää (vaikka myönnettäköön, että sitä sääntöä katsoimme vähän sormien läpi, koska Koreassa tulista ruokaa on vaikea välttää).

thumb_IMG_6326_1024.jpg

Mitkään keinot eivät auttaneet vielä ensimmäisenä iltana. Jugurtti kyllä maistui hyvältä ja hieronta oli rentouttava. Neulalääketiedettä en välittänyt koittaa uudelleen. Aika paransi kipuilun, tai sitten parannuskeinot toimivat viiveellä. Kimchi ja tulinen nuudelikeitto alkoi maistua, toisinaan jaksoin valvoa aamuyöhön Soulin vilkkaassa yöelämässä, ja pääsin juoksemaan myös rauhallisella puistoalueella.

Ihmisten keskellä, yhtä kaikki.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *