Jo ennen Japaniin lähtöäni ystäväni ehdottivat, että laita Tinder pyörimään jo lentokoneessa – on joku sitten lentokentällä vastassa.

Ihan niin en tehnyt. Johtui varmaan siitä, että nukuin. Kuitenkin aika pian uuteen kaupunkiin laskeutumisen ja asettumisen jälkeen kirjoitetuissa muistiinpanoissa mainitaan tämä tärkeä mobiilisovellus. Ulkomailla sen avulla voisi saada uusia kavereita.  

Ainakin kannattaa yrittää. Muokataan profiilia. Laitetaan kilometri- ja ikäasetukset. Siitä lähtien: Monia kuukausia, monia matcheja, monia kokemuksia. Uusia, erilaisia, hyviä, ”en tiedä mitä sanoa”, ”tätä en osaisi kuvitella Suomessa” -kokemuksia. Kaikenlaista on sattunut.

Siis joillekin tutuille. Blogipostauksen kuvat eivät liity tapaukseen. Henkilöt esiintyvät jutussa nimettömänä.

Tinder vaikuttaa olevan vielä aika uusi juttu Japanissa. Etenkin pienellä paikkakunnalla valikoimaa on vähän. Silloin voi koittaa joustaa ikä- ja etäisyyshaitarista: ”Kyllä nelikymppinen menee, no miksei kaksvitonenkin.” ” No äkkiäkös 50–70 kilometrin matkan tekee, jos kiinnostavaa kahviseuraa löytyy.”

Silti vain muutama match. Japaniksi kirjoittaminen on hidasta mutta hauskaa. Englanniksi kirjoittelu sujuu paremmin, parhaassa tapauksessa kummaltakin osapuolelta. Joskus toisen ulkomaalaisen (siis tällä esimerkkitapauksella) kohtaaminen voi olla myös virkistävää: ”Miten olet päätynyt tänne?” ”Mitä mieltä olet paikasta?” ”Millä eri tavoin tämä eroaa omasta kulttuuristasi?” Viisumiajan päättyminen päättää helposti myös alkavan kaveruussuhteen. Mutta ainakin edes kerran sai nauttia mukavasta seurasta, oppia uutta (ja juoda toisen tarjoamat kahvit).

Isossa kaupungissa kilometrihaitari pysyy väksisinkin isona, mutta ikähaitaria voi supistaa lähemmäksi omaa fyysistä ja henkistä ikää. Kirjoittelussa tulee toistettua tiettyjä asioita: ”Kyllä, kaukainen maa, kylmäkin. No mutta lentokoneella pääsee melko kätevästi, ja kesät ovat lämpimiä.” ”Olen täällä siksi, että…” ”Kyllä, pidän Japanista, mutta täällä on myös asioita, joista en pidä” ”Nähdään vaan, se olisi mukavaa.”

Sitten esimerkkihenkilön arvoitus: Mitä eroa on suomalaisella ja japanilaisella rentulla?

Japanilainen tarjoaa koko illan ja kättelee lopuksi.

Jos profiilikuvassa poika poseeraa surffilaudan kanssa, ei liene ihmetys, että hän on kotoisin eteläiseltä trooppiselta Okinawan saarelta, ja että aallot ovat hänelle tällä hetkellä työtä ja perhettä tärkeämpiä. Toisaalta tällainen henkilö, joka ei ole perinteinen toimistotyöntekijä eli salariiman, on usein matkustellut perus_japanilaista enemmän ja osannee englantia. Siten hän on helppoa juttuseuraa, vaikka (vai siksi, että?) hän tilaankin olutta tahtiin, joka voittaisi jopa suomalaisen. Ja päivittäinen olut tai kaksi ei ole outo juttu. Työt (ja surffaus) hoidetaan silti asiallisesti.

Ja mitä tekee dameo (paha poika, no ehkä tässä tapauksessa vähän liioiteltu nimitys) treffien päätteeksi? Eurooppalainen on tottunut edes halaamaan ystävyyden tai hauskan illan merkiksi. Japanilainen ilmeisesti vaivaantuu ja tarjoaa kättään, jota eurooppalainen tyytyy taputtamaan yhteisymmärryksen ja toveruuden merkiksi.

Ehkä se oli ensi treffien jännitystä. Renttu tarjoaa myöhemmin edelleen leppoisaa seuraa ja autoiluretken ilta-sakuran aikaan. Ja kädenpuristusta. 

Kaupunkien kasvaessa myös valikoima kasvaa. Seuraa huomio, että täällä Tinder on käytössä ylipäätään uusien tuttavien saamiseksi ja englanninkielen opetteluksi. Erittäin trendikäs tokiolaismies vie japanilaiseen moderniin ravintolaan, valitsee erikoisimmat ja herkullisimmat annokset (hänen laskuunsa) ja antaa sähköisen sanakirjan tukemana paljon uutta tietoa Japanin nuorten aikuisten elämästä. Jossain kohtaa hän sanoo, että seuraavan kerran tänne tullessasi voit majoittua minun ja tyttöystäväni luona.

Aluksi oisteri meinaa juuttua väärään kurkkuun, mutta suusta tulee onneksi lause kiitos kutsusta. ”Ja jos saa tiedustella, mitä mieltä tämä tyttöystävä on siitä, että tapaat ulkomaalaisen tytön kaksistaan illallisen äärellä?” ”Ei mitään, hän on fantastinen tyyppi ja varmasti näkee sinut mielellään.”

Hyvä tietää. Myöhemminkin näitä tapauksia tulee esille, yleensä siis vasta kahvi- tai illallispöydän äärellä eikä vielä mobiilikeskustelussa. Mutta yhtä kaikki, pöydän äärellä puhellaan mielenkiintoisia asioita, ja kohtaamiset poikivat mahdollisuuden nähdä paikkoja, joita ei muuten näkisi. Tosin yhdellekään tyttöystävälle tai vaimolle tätä esimerkkihenkilöä ei ole vielä esitelty.

Mitä tulee japanilaisiin naisiin, he vaikuttavat olevan miehiä tietämättömiä ja ujompia Tinderin suhteen. ”Miten se toimii, eikö se ole vähän epäilyttävää tai vaarallista?” Tällaisissa tilanteissa japanilaisnainen saattaa pyytää ulkomaalaiskaverinsa mukaan. Esiliinaksi, jonka avulla voi havainnoida, onko toinen henkilö vain kiinnostunut ulkomaalaisvahvistuksesta. Bestikseksi, jonka kanssa saa helposti kerrottua tekosyyn lähteä pois epäonnistuneelta kohtaamiselta. Näemmä ulkomaalaisesiliinan tuleminen treffeille sopii myös toiselle puolelle Tinderiä.

Joten, no, miksi ei. Ai kahdet treffit samana päivänä? No, miksi ei.

Ensimmäinen Tinder-ehdokas tuo kaverinsa mukaan, ja kumpikin reputtaa testin. Räikeimmillään ulkomaalaisnaiselta kysytään, millä tavoilla japanilaismies voi tehdä eurooppalaiseen vaikutuksen, ja mitä tälle pitäisi viedä tuliaiseksi. ”Ehkei syömäpuikkoja.” ”Entä kuinka paljon pitää osata englantia? Olemmeko liian lyhyitä eurooppalaisnaiselle?” ”No… ai anteeksi vessa vapautui, käyn puuteroimassa nenäni.”

Seuraava treffikumppani suoriutuu testistä paremmin. Hän on mukava ja vielä sattumalta samalta alalta kuin japanilaisnainen. Tosin hän jakaa laskun kolmella (vaikka olisi syönyt tai juonut naisia enemmän). Ehkä kaksi naista on liikaa ruokittavaksi. Tai ehkä varatun miehen ei ole soveliasta tarjota muille naisille.

Edellä mainittu tieto tulee siis seuraavalla kerralla ilmi. Seuraavaa kertaa ennen numerot on vaihdettu, ja japanilaisnaisen ja -miehen kahdenkeskeisen Line (Japanin WhatsApp) -chatin lisäksi on luotu myös kolmenkeskeinen chat.

Toisilla deiteillä (vai miksi näitä voisi kutsua, ehkä vaan illallisella) tulee puheeksi asumisjärjestelyt. Kun nainen kysyy, mies vastaa ”Asun vaimon ja lapsen kanssa” ja näyttää kuvaa tästä 2-vuotiaasta tyttärestään todeten ”Eikö olekin söpö!” Onhan hän.

Reiluuden nimissä myös japanilaisnainen kertoo, että oikastaan hänen ja ulkomaalaisen ystävyys alkoi lastenvahtitarinasta. Mutta japanilaisnainen on eronnut, melkein. Ja itse asiassa illallisen jälkeen japanilaisnainen kertoo kahdenkeskeisen keskustelun perusteella, että mies ei vaikuta olevan täysin tyytyväinen liittonsa. Tarina ei vielä kerro, mitä siitä seuraa. Tähän mennessä kaveruutta, yhtä kaikki.

Kolmannetkin puolitoista-treffit järjestetään. Ulkomaalaisystävä kuulee siitä noin 15 minuuttia aiemmin. No, miksi ei. Ja edelleen mukava kohtaaminen. Mies maksa suurimman osan. Muutenkin vaikuttaa herrasmieheltä. Tämä on ulkomaalaisbestiksen suosikki japanilaisnaiselle. Kuitenkin hänen mielestään neljäkymppisessä on jotakin vikaa, jos hän ei tuohon ikään mennessä ole ollut naimisissa. Ja tämä(kin) mies joi vähän liian reippaasti – vaikkakin laatuviiniä.

Päiväkirjamerkinnöistä tämä saanee kelvata julkiseksi. Saa nähdä, onko jatko-osa tiedossa. 

Congratulations! You (two) have a new match!