Tyttö, jolla on pieni pää ja pitkät jalat

On kiinnostava huomata, minkälaisia havaintoja eri maalaiset ihmiset tekevät itsestä. Tietyt sanaparit toistuvat, vaikka ihmiset vaihtuvat. Monen aasialaisen kommentit pohjoismaalaisesta (”onpa siniset silmät”) kalpeakasvoisesta (”ja miten kauniin vaalea iho”) naisesta (”näytät nuorelta”) ovat melko arvattavia. Mutta toki kohteliaita ja imartelevia.

Mitä siihen sitten sanoa? Ei sitä osaa eikä kai tarvitsekaan muuta kuin kiitos. Ja hymyillä kauniisti.

Edellä mainitut eivät ole ainoita, eivätkä välttämättä yleisimpiä kommentteja, joihin törmään. Jos listaisin yleisimmät saamani kommentit Excel-taulukkoon ja muodostaisin niistä ympyrätaulukon (tätä nykyä ilmeisesti kakkaran), niiden rinnalle tulisi vähintään yhtä isona kolmiona ”pieni pää”.

Pieni pää. Se hämmentää minua edelleen, kerta toisensa jälkeen. Usein kuulen sen heti kättelyssä (tai kättelyn sijaan pikemminkin pienessä kumarruksessa), mutta viimeistään se tulee esille valokuvaa ottaessa. Jotakuinkin siis joko ”Hauska tutustua, ja miten pieni pää, eeeee, oooo” tai ”Voi ei minulla on iso pää, joten mene sinä kuvan etualalle, kun sinulla on pieni pää”.

Mitä siihen sitten sanoa? Kohteliaisuus ilmeisesti sekin, joten ei kai muuta kuin kiitos. Ja hymyillä vaivaantuneesti.

Myös kommentit pituudestani muistuttavat, että olen eri maassa ja eri kulttuurissa. Vaikka Japanissa (edes Japanissa) en ole keskivertonaista pidempi, täällä minulla sanotaan olevan ”Pitkät jalat”.

Siihen voin sanoa kiitos. Ja hymyillä leveästi.

Kagoshimassa kielikurssin luokkakaverini olivat lähestulkoon nepalilaisia ja vietnamilaisia, pieniä ja siroja. Kävellessäni luokkahuoneessa pienten pulpettien ja tyttöjen välissä tunsin itseni hongankolistelijaksi. Luulivat minua nuoremmaksi ja kehuivat minua pidemmäksi kuin olen. Täällä myöskään koripalloharrastustaustaani ei juuri kyseenalaisteta. Länsimaissa olen tottunut kertomaan, että ”pelasin-koko-lapsuuteni-ja-nuoruuteni-koripalloa-tiedän-ei-uskoisi-olin-joukkueen-lyhin-mutta-tykkään-lajista”. Täällä voin keskeyttää sanaletkan alle puolivälin. Se on aika virkistävää.

Edellä mainittujen lisäksi muun muassa ”pitkää” nenänvarttani ja ”sileitä” hiuksiani on haluttu koskettaa. Kohteliaisuudesta kai silloinkin.

Mutta edelleen, pieni pää. Suora käännös japaniksi: Chiisai kao.

(Japaniksi pitkä henkilö se ga takai kääntyy sananmukaisesti, että selkä on pitkä. Mutta sehän ei sopisi blogin nimeksi, sillä minulla ei ole pitkä selkä – vaan pitkät jalat.)