Löysin muutama päivä sitten itteni salilta vertaamasta omaa kroppaa ja voimatasoja toiseen kanssatreenaajaan. Normaalisti en tätä tee, koska ainakaan täällä Aussisalilla ei monia treenaajia samanlaisilla tavotteilla ole ja täten en koe tarvetta sille. No tällä kertaa nyt kuitenki tämä kyseinen kanssatreenaaja oli hyvässä kondiksessa ja selkeesti treenannut jo kauemman aikaa. Mä itse sitten vanhasta tavasta aloin vertailemaan, että kumpi se tässä nyt onkaan parempi. Sit onneks huomasin tän mun ajatuksen ja käytöksen ja aloin miettii, et miks hitossa mä vertaan itteäni tähän toiseen henkilöön?

Me ollaan kaks täysin eri ihmistä, täysin eri geeneillä, menneisyydellä, aineenvaihdunnalla, tavoitteilla, mindsetillä… Listaa vois jatkaa loputtomiin, koska eroavaisuuksia löytyy.

Tulin siihen lopputulokseen, että toiseen ihmiseen vertaaminen on oman energian turhaa kuluttamista. Ainoo ihminen, johon sun pitäs verrata on sinä itse. Vaan sun kanssa sulla on samanlaiset geenit, samanlainen menneisyys ja mieli.

Vertailuu käydään esimerkiksi kehonrakennuskisoissa, mutta se ei oo sun tehtävä verrata niihin kanssakilpailijoihin, vaan sen takia siellä on tuomarit, jotka tekee vertailun sun puolesta. Voit verrata itteäs nyt vs vuosi sitten, mut et voi verrata ittees johonkin täysin eri ihmiseen, kenen taustoista et tiedä, ja vaikka tietäisitkin, niin sillon etenkin sun pitäis ymmärtää, että te ette voi omata samallaista fysiikkaa tai fyysistä kuntoa, koska kukaan ei voi olla toisen klooni. Edes sä et pysty pysymään samassa kunnossa vuodesta toiseen.

Itteensä vertaaminen voi olla avuks esimerkiksi tavotteiden saavuttamisessa, mutta se voi olla myös tosi kuormittavaa. Tähän konkreettisena esimerkkinä voin ottaa oman kokemuksen itestäni. Alotin maantiepyöräilyn viime keväänä ja vähensin salilla käymistä. Olin kireemmässä kunnossa. Tässä pari viikkoa sitten päädyin selailemaan vanhoja kuvia itestäni tuolta ajalta ja voin kertoa, että se muuttu äkkiä sellaseks oman kuopan kaivamiseks. Tässä tilanteessa itteensä vertaaminen ei palvellu mua millään tavalla. Mä vertasin itteeni aikaan, kun tein enemmän peruskuntotreenejä ja kun taas nyt oon keskittynyt enemmän salilla käymiseen. Se oli helppo vaan kattoa niitä vanhoja kuvia ja olla, että voi kun olin ihanan kireessä kunnossa tolloin ja nyt en oo. Niinku no shit en näytä samalta, koska treenaan ihan erilailla. Unohdin ihan kokonaan sen, että oon viimesen kahen kuukauden aikana kehittynyt salilla joka treenissä – joko toistojen määrissä tai voimatasoissa. Vähän toistan itteäni tässä, kun sanon tän, mutta jos vertaat nykyhetken ittees menneisyyden ittees ja oot että voi kun tollon oli asiat paremmin. Kannattaa kysyy iteltä, että onko sulla samanlainen arvomaailma ja tavotteet nyt, kun sillon mihin vertaat itteäs.

Huomaan, että mun aivot on addiktoitunu ja oppinu keskittyy ennemmin negatiivisiin, kun positiivisiin asioihin. On sitten kyse omasta ulkonäöstä, jostain asiasta minkä oon joskus tehnyt tai tulevaisuudesta, niin aina on helpompi kattoa se negatiivisten lasien läpi. Tän asian tiedostaminen on jo askel eteenpäin ja haluun kehittyä tässä enemmän.

Tässä vähän pohdintaa varmasti muillekin tutulle asiassa, toivottavasti otatte koppia tästä. Tulkaa ihmeessä kertoo mielipidettä aiheeseen.

Kiitos