Voin kertoa, että paikallisten kuvaileminen poliisilaitoksella ei ollut  ihan helpoimmasta päästä. Kaikki kiinalaiset kun ovat melko lyhyitä, tummahiuksisia ja sitä rataa.. Olin siis tekemässä rikosilmoitusta.

Tulin ryöstetyksi ensimmäistä kertaa elämässäni pari kuukautta sitten. Puhelin ja lompakko vietiin. Itkin ja nauroin sisäisesti kun selvitin tapahtunutta paikallisella poliisiasemalla englanniksi ja osottelin sanoja kiina-suomi-kiina sanakirjasta. Poliisit olivat enemmän kiinnostuneita lausumaan nimeäni sekä napsimaan yhteispotretteja puhelimillaan kuin kirjoittamaan mitään rikosilmoitusta.

Yksi poliiseista keksi lopulta antaa  paperin eteeni. Hän pyysi  kirjoittamaan tapahtuneesta. Puoliksi tekstiä täynnä oleva paperi ei kelvannut vaan juttua oli jatkettava arkin alalaitaan saakka. Tämän jälkeen kirjoitin saman stoorin koneella. Paperit merkittiin lopuksi ainakin sadalla punaisella sormenjäljelläni.

Saadakseni paperit itselleni ja todistus tapahtuneesta,  passitettiin minut toiselle asemalle tekemään sama juttu. Tosin siihen sisältyi myös poliisiautossa ajelua tunnin verran ja rikospaikan etsimistä toinen mokoma. Johdatin jopa eksyneen konstaapelin takaisin polisiiautolleen partioidessamme keskustan katuja. Meistä tuli ihan hyvät kamut päivän mittaan, kerroin Suomesta ja hän kiinalaisista rikollisista.
 

• Muistakaa ystäväiset matkavakuutus! Se olkoon tämän tarinan oppi. Ja pitäkäähän tallessa myös käteisraha-nostojen kuitit, jos kyse on isoista summista, vakuutusyhtiö tahtoo ne tositteeksi jos tarvitset hakea korvausta.