Rakkaan mummoni ruoanlaittotaidot ovat tietenkin ne maailman parhaimmat ja ainutlaatuisimmat. Hänen keittiössään tuoreet pullat, piirakat, makaronilaatikot ja ne rasvassa paistetut lihapullat maistuvat kertakaikkisen taivaallisilta. Näiden ruokien maut ovat jääneet makunystyröihini ja voin silmät sulkiessani haistaa vastapaistetun korvapuustipellillisen. Ah. 

Ylitse kaikkien näiden herkkujen nousee kuitenkin mummoni lihapiirakka. Se rasvaisin ja epäterveellisin. Kertakaikkisesti paras. 

Ensimmäinen lihapiirakkani. Nyt taisin löytää oman ruokabravuurini.

Löysin Helsingin Sanomien sivuilta hieman terveellisemmän version lihapiirakasta ja päätin seurata mummoni jalanjälkiä, vähemmällä rasvan käytöllä tosin. Ohje on todella selkeä ja näinkin laiskalla ruoanlaittajalla homma hoitui todella sukkelasti. Piirakka oli todella hyvää tuoreena, mutta se kävi myös hyvin eväänä eräällä kurssilla ollessani. 

Minulla on hirveä hinku löytää omat ruokabravuurini (muita kun opiskelijan nopea superhelppo jauheliharisotto), joita voisin jonain päivänä tarjota omille lapsenlapsilleni. Tästä lihapiirakasta tuli ehdottomasti niistä yksi.