Tykkään haista hyvälle. Siispä käytän hajuvettä.

Hajuhistoriani on monipuolinen. Haluaisin olla se tyttö, joka käyttää yhtä hajuvettä – ja sitten kun joku haistaa minun hajuveteni jossain, henkilölle tulee ensimmäiseksi minä mieleen.

Se ei kuitenkaan onnistu, koska kyllästyn nopeasti ja haluan aina uusia tuoksuja.

Ensimmäinen hajuveteni oli Nina Riccin Les Belles de Ricci, jota ei varmaan enää edes myydä. Se oli semmoinen kiemuran mallinen vihreä pullo, ja tuoksu oli ihana ja makea. Ah näitä muistoja. Sitä käyttäessäni taisin olla yläkouluikäinen.

Nuorempana käytin myöskin Escadan vuosittain uusiutuvia tuoksuja, niitä jotka kaikki tuoksuvat hedelmille ja karkeille. Sitten kuitenkin kyllästyin kun tuoksut olivat niin yleisiä, kaikki käyttivät niitä.

Nina Riccin Nina (pinkki omenanmuotoinen pullo) oli pitkään suosikkini, tykkäsin siitä ihan hirveästi. Tykkään itse asiassa edelleenkin kovasti. Makea tuoksu tämäkin.

Yhden kesän käytin romantikkona Ralph Laurenin Romancea, mutta romantiikka kuoli hetkellisesti sen kesän jälkeen, joten tuoksu jäi laatikon pohjalle muistuttamaan siitä kesästä…

Kaapeista löytyvät vähemmän käytettyinä tapauksina myös Lacosten Femme (aika hyvä, mutta kyllästyin nopeasti), sekä Burberryn The Beat, josta kovin pidin, mutta joka oli liian voimakas ja aiheutti minulle päänsärkyä.

Nyt käytössä ovat Lancômen Tresor in Love, joka on muuten ihana ja keveä jokapäivään sopiva tuoksu, sekä Diorin Miss Dior Chèrie L’eau, joka suorastaan huutaa nimeäni.

Tämä kaikki hajustelu tuli mieleeni, sillä tänään pööpöilin Lafayetten hajuvesiosastolla etsimässä uutta tuoksua. Päädyin Balenciagan tuoksuun 10, Avenue George V. Nyt kuitenkin hiukan kauhistuttaa – tuoksu tuntuu minulle aivan liian voimakkaalta ja päänsärky saattaa tulla vieraakseni. Onneksi tämä tapaus on vain pieni 20 millin pullo.

Ja ainahan sitä toisinaan tapahtuu erehdyksiä näissä sydämenasioissa!