Challenge yourself – everyday if possible

Aina aika ajoin tulee vastaan hetkiä kaivaten muutosta. Omalla kohdalla nämä ”hetket” kärjistyvät aina muutaman vuoden välein isompiin muutoksiin. Jos nyt katsotaan taaksepäin äkkiseltään, niin muutama vuosi sitten jätin opastyöt ja päätin lähteä kohti tuntematonta jääden yksin Mallorcalle. Sitä ennen muutama vuosi aiemmin, jätin kahvilatyöt ja muutin ulkomaille. Sitä ennen muutama vuosi aiemmin lopettelin ammattikorkeakoulua jne. Mutta vaikka sitä muutosta aina hakee muutaman vuoden välein, onko se niin pahasta? Miettikääpä, missä olisitte, jos näitä muutoksen hetkiä ei olisi koettu tai etsitty tietoisesti tai tiedostamatta. Itse varmaan olisin Suomessa, mutta toisaalta, en myöskään ehkä tietäisi muunlaisesta elämästä. 

Itse uskon kovasti muutokseen. Etenkin intuition tuomaan sellaiseen. Uskon, että elämässä tulee mennä eteenpäin – kukin omalla tavallaan. En nyt tarkoita, että kaikkien tulisi pakata tavaroitansa ja muuttaa maailmalle muutoksen ja oppimisen perässä, mutta pienikin muutos tuo sitä sykettä elämään. Ehkä se jollekin on perheen perustaminen tai vaikka talon ostaminen. Tai niin kuin itsellä nyt, uuden uran aloittaminen. 

Tuumin perjantaina entiselle pomolle, että koskaan en ole muutosta pelännyt tai jännittänyt. Aina siitä on selvitty ja eteenpäin menty. Harvoin sitä on takaisin ryminällä rappusia pudottu. Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa elämässä, muutos jännittää. En voi pelosta puhua, fiilis on hyvä, mutta luotto itseen ja omiin valintoihin arveluttaa. Voisiko nyt olla ”huvipuistoefekti” kyseessä? Lapsena ja nuorena mentiin hurjimmista hurjimpiin laitteisiin. Jos näihin ei päästy esimerkiksi pituuden takia, harmitti ihan vietävästi. Kuitenkin jo muutamia vuosia sitten vuoristorataan mennessä vatsassa pyöri perhoset ja päässä pahimmat kauhukuvat, ”mitä voisi mennä vikaan” ja miksi laiteeseen ei pitäisi mennä. Nyt ne possujunat ja muut pienempien lasten rauhallisemmat laitteet tuntuvatkin hyvälle vaihtoehdolle. Miksi kiusata itseään, kun voi valita tutun ja turvallisen? 

Muutos on hyvästä. Se on ollut aina mottoni. Muutos vie eteenpäin ja aukaisee uusia ovia. Joskus mennään vikaan ja opitaan, joskus löydetään se, mitä tarvitaan taas uusien teiden ja ovien löytämiseksi. Huomenna se alkaa. Uusi työ, uusi toimisto, uudet työkaverit. Kyllähän se jännittää, aivan kuin vuoristoradan jonossa, mutta samalla mielessä kiiltää yksi lause: ”Suunta on vain eteenpäin.”

Heinä-elokuun vaihde oli muutosten aikaa monille.Nyt siis mennään pää pystyssä uutta kohti luottaen elämään ja omaan intuitioon. 

Loppuun muutamia kuvia kesän varrelta. Ihana pikkusiskokin kävi kylässä nauttimassa rannoista, merestä ja espanjalaisesta kulttuurista. Flamencoiltakin oli kiva löytö tälle kesälle. Enemmän tämmöisiä pieni iloisia hetkiä kaikkien arkeen, eikö? 🙂 
Ihanaa kesän loppua, people!