Qué tal – mitä kuuluu, gente?
Kesä, kiire ja elämä maailmalla. Näistä on hiljaisen blogin kirjoittajan päivät tehty. Kesä on ihme ja kumma kiireistä aikaa. Elämää riittää ympärillä, töissä riittää tekemistä ja muutenkin ihmeellistä hulinaa koko ajan. Miten joka kesä päätyy jotenkin ihmeen kumman syystä tähän? Joka kesän alussa päätän aina rentoutua, nauttia auringosta, nauttia vapaista viikonlopuista ottamalla iisisti, mutta joka kerta elokuun helteiden aikaan huomaa, ettei sitä oikeastaan viettänytkään yhtään päivää yksin saatika ilman tekemistä.
Elämä on jotenkin kummallisesti aina ”suorittamista” ja mikäli yhden päivän viettää kotona tekemättä mitään, vaikka kirja kädessä, on jo muutaman tunnin päästä huono omatunto, ettei ”mitään saa aikaiseksi”. Etenkin näin ”ulkomailla asuessa” tuntuu, että jokainen hetki pitää käyttää 100% hyväkseen – en varmaan koskaan tule ymmärtämään, ettei näin tarvitse olla enää lähes 3 vuotta asuttua samassa paikassa. Ehkä se energia tulisi säästää ulkomaan matkoja varten?
Nykyajan yhteiskunta on vaan suorittamista varten. Kisaillaan, kuka on tehnyt eniten, kuka on tehnyt parhaiten, kuka on suorittanut tehokkaimmin. Milloin sitä oppisi, ettei aina tarvita suorittaa? Ei koko elämä ole suorittamista. Oppia voi muullakin tavalla, esimerkiksi olemalla ihan itsekseen ja rentoutuen ja nauttien siitä, että on olemassa. Opetellaanko tämä taito seuraavaksi? 🙂
Jaetaan sitten vähän Mallorcan kuulumisia. Ihanalla kotisaarella paistaa vieläkin kesäaurinko ja helteitä riittää ihan sinne 40-asteeseen asti…
Kaunis Palma! Suosittelen shoppailureissulla piipahtamaan El Corte Inglesin (Jaime III) ylimmässä kerroksessa. Tällä tavalla pääsette nauttimaan näistä uniikeista maisemista lasillisen kera (joka ei maksa ihan maltaita niin kuin viereisten hotellien kattoterasseilla).
Pia kävi kylässä – tulopäivänä ”nautittiin 40-asteen helteistä eikä tilannetta helpottanut yhtään kuumuuden aiheuttama ”kosteuskerros” ilmassa. Ei muuten liikkunut yhtään mikään tuulen vire tässä säässä. Hikoilemaanhan tänne Pia tulikin… ;)
Löysin Rialton ihanan maailman! Aiemmin en ole sisälle uskaltanut mennä, mutta Pia houkutteli ja kylläpä kannatti. Lähti viimein joulukoristeet olohuoneen seinältä ja tuli uutta vaijeria ja korttia kehiin – olihan se aikakin! Rialtoa suosittelen sisustajille ja pikkutavaroiden hamstraajille (löytyy myös Marimekkoa), mutta muistakaa, että täällä tuotteilla on sitten myös omat hintansa…
Kuka on kuullut Cala Blavasta? Ei monikaan varmasti. Tämä on siis pieni lahdenpoukama hieman Palman ulkopuolella, autolla n. 15 min. Parasta tässä on, ettei turistit paikkaa ole vielä löytäneet. Shhhhsss!
Tänä sunnuntaina nukuin pitkästä aikaa PITKÄÄN! Pitkään tarkoitti nyt siis kello 9. Joillekin ehkä jo olen manannut pieniä uniongelmia, jotka kesä on tuonut tullessaan. Tänä yönä kuitenkin nukuin lähes 11 tuntia ja heräsin vain kerran kuudelta, kun talon vastapäätä oleva kahvila availi rymiseviä oviaan. Voi tätä ihanaa fiilistä! Ja pitkä aamupala kuului tietysti asiaan…
5 kilometrin hikilenkin jälkeen päädyttiin Cala Mayoriin pulahdukselle ja tauolle. Yleensä elokuussa ei enää haaveilla uimisreissusta, kun vesi on jo ”suciaa” eli likaista kaikesta aurinkorasvasta ymsyms. Nyt ei kiusausta voinut vastustaa – kuvittelepa itsesi 5 km, 30 minuutissa ”hölkäten”, miten hyvälle uintireissu tuntuu! Ja vesi oli oikein puhdasta, vaikkakaan ei niin raikasta. Ilma tuntui tällä kertaa jopa viileämmälle kuin koko pitkän kesän lämmennyt meri :)
Ja viimeisempänä, muttei vähäisimpänä, tämän viikon löytö: Son Moixin urheiluhalli.
Sisältää niin uimahallin kuin kuntosalin eli perfect compination tälle pariskunnalle! Miähän salista jo haaveillut taas hetken (vanhan salin päädyttyä konkkaan loppukeväästä) ja Luisma taas kunnon uintiharrastuksesta. Nyt saadaan taas motivaatiota ylös päin. Ja hintaahan on niinkin paljon kuin 100 euroa vuosi. Not bad!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, syksyä ja viileneviä säitä odotellen: Buenas noches, mundo!