Onpas ollut hiljaista. Tähän riittää yksi syy: kesä. Nyt vähän huijasin, onhan tässä ollut kaikkea muutakin.Otin muun muassa reilu viikko sitten äkkilähdön Helsinkiin. Kyllä, äkkilähdön voi ottaa myös pohjoiseen – etenkin, kun takana on pitkä kuuma kesä Mallorcalla ja muualla etelässä. Voi sitä Suomi-ikävää, mikä miulla oli! Ihanat lentoemokaverit onneksi pelastaa tälläisinä hetkinä ja nappaa ilmaiselle lentokyydille. 

Ja Suomessa oli ihanaa! Ensimmäisenä se sään raikkaus ja vihreys. Metsä, pikkupolut ja sininen taivas. Siis taivashan oli aivan uskomattoman sininen verrattuna meidän taivaaseen! Olin aivan lumoissani. Ja kauppaan päästyä ne täydet hyllyt ja se valikoiman runsaus. Sitä ei varmasti moni tule ajatelleeksi Suomessa asuessaan, miten näin arkisia asioita voi kaivata, kun ne ”viedään” pois. Mutta kaikkeen tottuu! Tuliaisia tuli kuitenkin hommattua taas niin paljon, että piti se matkalaukku loppujen lopuksi kuitenkin buukata… 🙂 

Vaikka sitä kaipaa Suomeen aina välillä – tai välillä useamminkin – ei se ole oikeasti niin hirveää asua ulkomailla. Kaupasta saa paikalliseen tapaan riittävästi tavaraa ja esimerkiksi tuoreita hedelmiä on ympäri vuoden tarjolla – ja vielä paikallisia sellaisia! Kesällä raikkaita kelejä toivoo helteiden ollessa pahimmillaan, mutta toisaalta, ne tulee kyllä jossain vaiheessa, kun malttaa odottaa lokakuuhun ja marraskuuhun. Metsät ei ehkä niin vihreitä ole, mutta sitä varten voi ottaa lennon aina jonnekin muualle välillä nauttimaan vihreydestä. Ihmiset ovat iloisia – eivät ehkä niin tehokkaita kuin Suomessa, mutta iloisempia jotenkin. Ja kyllähän sitä sanotaan, että rypyt tulee auringossa nopeammin, mutta tykkään hymyrypyistä. On se ihanaa mennä vaan terassille syyskuisena iltana ja istua ulkona aamuyöhön asti kovaäänisten kavereiden nauraessa vieressä. Ja toistaa tämä useampana iltana viikossa. Milloin Suomessa asuessa tuli istuttua joka ilta kavereiden kanssa terassilla? 

Kahden kulttuurin välillä on omat ihanuutensa ja hirveytensä. Ei siitä mihinkään pääse. Minä synnyin Suomessa ja niihän sitä sanotaan, ettei tiikeri pääse raidoistaan. Tulen aina arvostamaan metsää, vihreyttä, ilman raikkautta, kauppojen notkuvia hyllyjä, ympäröivää hiljaisuutta ja ihan jokaikistä asiaa Suomessa – jopa sitä, mitä ennen inhosi (ehkä verimakkara jätetään nyt listan ulkopuolelle vielä). Mutta vaikkei etelässä asuessa päivät olekaan aina rantaa ja ihanaa lomailua niin kuin elokuvissa, on täälläkin omat puolensa. Mitä pidempään sitä pysyy yhdessä paikassa, sitä enemmän ja tiukemmin tämä kulttuuri tulee pysymään itsessä. Olen siis nyt suomalainen, joka arvostaa ja rakastaa Suomea yli kaiken edelleen, mutta puhuu kovaan ääneen, menee mieluummin ulos lasilliselle kuin kutsuu kavereita kylään, valvoo myöhään, nukkuu pitkään, tapastelee pitkin päivää, rakastaa oliiveja, juustoja ja viinejä ja näkee uniakin espanjaksi käsiä heiluttaen. En tiedä, onko se rikkaus vai mitä, mutta nyt voin sanoa, että koteja on jo kaksi. Yksi Suomessa ja toinen Espanjassa. Ja kummassa tahansa olisi, toista tulee kaipaamaan aina.

Milloin kaipuuseen sitten tottuu? Joku viisas varmaan sanoisi: Ei koskaan. Onneksi on Norwegian, joka lentää kotiin vaikka vain viikonlopuksi – niin puolin ja toisin! 🙂

Yhteenvetona voin sanoa, että ihana oli viikonloppu Espoossa ja raikkaassa ilmassa parhaimpien kavereiden kanssa. Kuvasatoa sain myös vähän tältä reissulta, ensi kerralla sitten enemmän, kun ollaan enemmän kuin 2 päivää Suomessa. Alla muutamia otoksia Suomesta sekä kotoa Palmasta arkeen palatessa: 

Ihana Mikko, joka kävi miut Palmasta nappaamassa Helsingin lennolle. Respect forever my darling<3

Pia oli järjestänyt ihanasti meille saunavuoron viikonloppureissulle. Pyyhkeet kasaan tytyt, nyt mentiin saunaan!

Laitilan suomalainen saunajuoma.

No words needed – love you guys!

Kotiinpaluuikävä.

Ikävää helpotetiin lentokenttäostoksilla. Kokemuksia ei vielä, mutta hyvälle vaikuttaa. Ei laita ihoa kukkimaan, mutta kosteuttaa syvältä ja varmasti. Katsotaas, jos nää etelänrypytkin katoaisi tämän avulla. 

Kävi semmoinen hassujuttu muuten. Sairastuin paluureissulla. Onneksi pahimpaa ennen ehdin kotiin, nimittäin kyseessä oli vatsatauti. Mistä lie tullut, mutta viikko vierähti toipuessa ja pääsi sitä kerran ihan tippaankin sairaalaan. No nyt oli ainakin aikaa tuhota parhaita Suomi-tuliaisia eli Mia Jokinivan Stressin luomuhoitoa -kirja pääsi hyvin alkuun. Suosittelen, jos yhtään psykologia kiinnostaa ja tälläinen lifestyle-opiskelu. 

Ja juu, ehkä kipeänä oli liian riskaabelia sortua myös ”second hand” shoppingiin. Saatiin tämän takia uusi matto. Eikö ole kivaa? 
Nyt ei talvella varpaat tutise olohuoneen lattiaa vasten. 
Mattolaituri olisi kuitenkin terää. Ei kukaan Mallorcalla osaisi suositella? 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hiljennytään taas illanviettoon ja valmistaudutaan huomiseen töihinpaluuseen. Buenas noches.