So, who am I?

Aloitin eilen tämän blogin. Hyppäämällä suoraan syvään päätyyn. Väkisinkin tulee mieleen avantouinti.. Kyseistä hommaa haluaisin ehdottomasti kokeilla (uudelleen), mutta aika ei vain tunnu riittävän, sitä paitsi, en haluaisi vain kokeilla. Olisi ihanaa (varmaankin??) käydä useasti ja sanoa harrastavansa. Ehkä. Joskus. Vielä minä. Ja sitä kaikkea mitä sanotaan asioista joita sitten kun. 

Itsehän tottakai olen sitä mieltä, että elämässä pitää elää ja sitten kun on tosi huono lähtökohta ja, että kaikki mitä haluaa, pitäisi kyllä heti toteuttaa ja kyllähän sitä aikaa löytyy kun vaan järjestää sitä. Ja plaa plaa plaa. Niin varmasti.

Erityislapsen vanhemmuudessa on se iiniviinipikkupikku seikka, ettei kukaan, siis kertakaikkiaan kukaan tunnu tajuavan mitä se on. Henkilökohtaisesti koetan yhdistää 100% työajan ja käytännössä omaishoitajana toimimisen. Pidän itseni järjissäni tekemällä pieniä viikonloppu pyrähdyksiä säännöllisesti kavereiden kanssa, pistän aivot lähtiissä narikkaan, olen edesvastuuton siinä missä pystyn, vedän pään täyteen ja palaan takaisin pitämään pakan taas kasassa ennen kuin maanantai eli arki koittaa. Vuorotyöläisenä se on kyllä vain lasten arki, itse olen jo melkein unohtanut, millaista olisi käydä töissä arki ja olla aina viikonloppuna vapaalla. Paitsi hell, olen ehkä joskus pari kymppisenä tehnyt sellaista työtä, joten ei, en ymmärrä aikaisia aamuja ja TGIF kohkausta. Minä valvon öisin ja nukun päivisin. Ainakin kun puhelin ei soi, tai en istu lapsen palavereissa keskellä päivää – joka on omaa uniaikaani. Yökkö tässä hei.

Sanoin aloittaneeni blogin syvästä päädystä? Oh well.. jatkan sekauinti tekniikalla. Kaikkea ja ei yhtään mitään. Ajatusten virtaa ja katkokävelyä.

Olen alle 40v perheen äiti. Arhg. Olen nainen, lähestulkoon 40v. Minulla on kaksi lasta. Teini kunkku Erikoinen esikoinen poikalapsi 13v ja Esiteini räyhänhenki Taiteilija Tanssityttö 11v. Olen eronnut, mooonta vuotta sitten. Paitsi, että virallisesti naimisissa edelleen ja samankaton alla. Kämppikset. Tavoitteena systeemi, jossa vanhemmat ryhtyvät elämään kahden kodin välissä ja lapset saavat pysyä samassa sijainnissa kokoajan. Ajatuksena se, että jos vuoroasumisen sanotaan olevan vaikeaa lapselle, niin miksi se olisi yhtään sen vaikeampaa aikuisille ihmisille? Eli katsotaan josko tämä homma etenee.

Teen työtä terveydenhuollossa, hyvin vaativassa ja pikkutarkassa työssä, jossa on paljon iloa, mutta jossa ihmishenkiä välillä myös menetetään. Sanotaan se nyt tässä vaiheessa näin. En ole päättänyt kuinka yksityinen tai julkinen haluan olla. Katsotaan sitä kun tässä edetään, että miltä blogi maistuu itselle tai ehkä jollekkin joka mahdollisesti joskus sitä lukee.

Edelliseen viitaten. Kuvaan paljon instagramiin ja profiilini on toistaiseksi julkinen. Periaatteessa jos lukee tätä ja näkisi kuvani, siitä saisi paljon irti. Mutta Insta menee niin ihon alle, julkaisuja minulla on yli 1400 vuosien varrelta, ja lapset pitkälti esiintyvät kuvissani myös. Joten, ehkä toistaiseksi niin, että jos tulee olo, että haluat nähdä pintaa syvemmälle tai ehkä vertaishenkeä löytyy, niin laita viestiä. Mietitään sitä insta tunnukseni kertomistani sillä tavoin sitten.

Rakastan hyvää ruokaa ja aikalailla osaan sitä laittaakkin. Siis sellaista mistä pidän itse. On mahtavaa olla siinä kohden omia taitojaan, että kun on joku visio mitä haluan tehdä ja syödä, pystyn sen toteuttamaan. Joskus katson suuntaviivoja resepteistä, speciaali keisseinä. Arkena teen omasta päästä kaiken. Rakastan sitä, että voin kokata koko perheelleni, ja sillä tarkoitan vanhempiani ja siskoni perhettä myös. Familydinners!! <3 Mielellään kuukausittain!

Viinit on myös lähellä sydäntä ja jopa tiedänkin niistä jotain. Viinilasi ja minä. Yksin omassa seurassani kun kaikki muut nukkuu (jopa se teini joka ravaa sen 200 kertaa ennen kuin alkaa unille ja kello käy..). Olut!! sekin on tosi jees. En ole koskaan ollut siideri naisia, vaan bisse ja vinkku, thanks ;)

Olen moralisti, idealisti, realisti..  not. Paitsi.. ja kaikkea muuta kuin noita kolmea ensinmainittua enemmän! Haluaisin löytää takaisin sen sisäisen taiteilijani, en enää olla pelkkä selvityjä ja olisi niin hienoa, jos voisi olla tervehenkisempi. Ja hitto, vaikka sitä avantouintia.

Sitten puhelin taas soi ja teinin kanssa homma helisee. jepjep. Kumpa toi nuori herra vaan joskus selviäis. Mutta siihen asti. Äiti is on call. Ja näillä mennään.

 

Niin että Who am I?  Niin sekalaista settiä että. Koita siitä ny sit ynnätä. Kerro jos tunnistat. Minä aion ottaa toisen lasin viiniä. Ei, taidan kaataa pullosta loput lasiini ja hengittää syvään ja kuunnella hiljaista taloa.

 

(oikeasti myös (YRITÄN) katson kauhuleffan loppuun jos uskallan ja koitan olla heittämättä säikähdyksestä viinejä pitkin seiniä)

 

Rakkain terkuin

 

Clara