Farewell my Lilies
instagram photo courtesy @lottanieminen / mekko: Chloe Sevigny for Opening Ceremony
Sunday, September 2, 2012. Kuukausi on taas vierähtänyt aivan liian nopeasti ja aikani Lilyn parissa päättyy. Oh nooo! Tuntuu että vastahan tässä pääsin vauhtiin! Toivotaan että törmäämme pian samoissa, samantapaisissa tai aivan toisissa merkeissä 🙂 Ja ennenkuin täysin hyvästelen teidät, lyhyt recap loppuviikon tapahtumista.
Viime torstaina aloitimme lookkien kokoamisen Rebecca Minkoff -muotinäytöstä varten. Kun kello 10am sovitusmallimme astui ovesta sisään, tunnistin tutut kasvot samantien. Emme olleet koskaan tavanneet Saaran kanssa kasvotusten, mutta tiesin heti kuka neitonen oli, ja iloisesta yllätyksestä riensin heti tervehtimään häntä Suomeksi. Hah, Saaran ilme oli ”kodak momentin” arvoinen, sillä hän ei tiennyt kuka olin ja tällä alalla, tässä kaupungissa on todella harvinaista törmätä toiseen Suomalaiseen. Päivä ja sovitukset menivät leppoisasti ja hyvällä meiningillä. Oli todella mukava päästä tekemään Saaran kanssa töitä näissä merkeissä, ja täytyy sanoa että vaikutuin Saaran tavasta työskennellä ihmisten kanssa ja hänen energisyydestään. Koko tiimi ihastui häneen välittömästi. Seuraavan päivän sovitusmallimme oli täysi vastakohta – mallimme haukotteli joka toisella hengähdyksellä, i-phonea täytyi räplätä taukoamatta ja vaatteiden vaihto ei automaattisesti onnistunut neidin omasta tahdosta. Argh! Näillä hetkillä sitä arvostaa mallien ammattimaisuutta ja kypsyyttä työhön, joka on hyvin vaativa ja rankka (niin henkisesti kuin fyysisesti). Kun täytyy juosta kymmenissä castingeissä ja sovituksissa päivän aikana, mahdollisesti vielä tehdä editoriaaleja + mainoksia välissä (ja tämä kertaa NYC, Lontoo, Milan & Paris -muotiviikot), unet jäävät vähiin, ruokailu on epäsäännöllistä, ja +30 ja risat helteissä dehydraatio iskee helposti. Näissä olosuhteissa on välillä vaikea pitää posiitivista asennetta yllä, mutta se on mallintyössä erittäin tärkeää ja nämä urheat tytöt, kuten Saara, muistetaan aina!
Perjantain työpäivän jälkeen halusin hieman rentoutua ja päätin kävellä Washington Square Parkin lävitse. Täällä aina tapahtuu jotakin hauskaa. Outoja teatteripläjäyksiä, muusikoita, katutaiteilijoita jne. Näitä on mukava ihmetellä vaikka vain viisi minuuttia, mutta sekin riittää saamaan ajatukset hetkeksi muualle. Tämänkertaisesta puistoreissustani jäi mieleen dokkari-kuvaukset Shakki -pelaajista. Tämä onkin ihana näky Washington Square -puistossa. Kaikenikäisiä -ja taustaisia ihmisiä kokoontuu tänne päivittäin pelaamaan shakkia, ilmestys saa minut aina hyvälle mielelle.
Ystävä muutti juuri Williamsburging etelä-puolelle. Näihin näkymiin ei haittaa herätä edes harmaana-aamuna!
Matkalla Wythe -hotelliin drinksuille…
Mainiot näkymät Brooklynin & Manhattanin suuntaan. Wythe -hotellin iltaiset kattobileet kannattaa myös katsastaa.
Manhattan view vs. Brooklyn view
Eilisillan tyyli koostui Kenzon housuista, jotka olen nimennyt ”70’s rave -housuiksi”. Toppi H&M. Ja suuntana illalinen @ Rosarito Fish Shak with my lovely Argentinian ladies <3
Ps. Paikan sisustus, ruoka + juomapuoli täydellinen! Bileet voi käyevästi siirtää ruokailun jälkeen Rosariton takahuoneeseen, jonka tanssilattialla on aina hyvä meininki.
And the more accurate, not so serious me.
Kiitos teille kaikille ihanille! Ja kuten sanoin, toivottavasti törmäämme taas pian muodossa tai toisessa. Oli ilo vierailla Lilyssä! Big kiss and hugs!!!
XXXClaudia