Mie meen eteepäi vaik ois pakki pääl.
Eilen yritimme etsiä Helsinki 10:iä, mutta ollaan ilmeisesti taas ajastamme jäljessä, kun ei olla kuultu sen lopettamisesta/siirtymisestä..?
Reissu ei kuitenkaan ollut turha, sillä huomattiin samalla yksi reliikki, jonka edessä oli pakko pitää pieni hiljainen minuutti:
Karjalaiset sydämemme itkivät, mutta samalla ne täyttyivät hellyyttävästä lämmöstä, kun ajattelimme, että VirkkuKoukkunen on tälläkin hetkellä yksi kotikaupunkimme ainutlaatuisuuksista. Sillä eihän koti oli imatralainen koti, jossei siellä ole mm. näitä magneetteja,kasseja,penaaleita,rahapusseja,muita pussukoita,postikortteja,kirjanmerkkejä,tyynynpäällisiä,pyyhkeitä………
Tänäinen luento siirtyikin perjantaille ja kahden vapaapäivän huumassa lähden katsastamaan kauppojen tarjontaa. Epäonnekseni lähipäiviä kutsutaan myös hulluiksi, joten ehkä löydän itseni ahdistumassa ihmisten ja alennusten puristuksessa.
Hyvää keskiviikkoa itse kullekin! (=
-Elina