Minulle on langennut taakakseni suuri tehtävä.
Minun täytyy todistaa, että älyllistä elämää on kehä kolmosen ulkopuolellakin.
Täällä. Helsingissä.

Tehtävä on rankka ja vaatii ankaraa keskittymistä ja uhrautumista sekä uurastamista kenttätyössä kansalaisten parissa.
Uskon myös monen sieluntoverini olleen tällä samalla polulla aikaisemminkin ja ilmeisesti epäonnistuneen.

Miksikö?!  Siksi:

Viini-iltaa istuskellessani eräs opiskelutoverini huomautti ”hassusta” puhetyylistäni ja kysyi, että ”oonksmä idästä”. Sanoin, että ”juu sieltähän mie”. Seuraavaksi tätä herraa kiinnosti, että mennääksme usein skogeen. Hämmennyin ja kysyin, että MIHIN. ”Skogeen? Siis niinku M E T S Ä Ä N?” Tätä seurasi liuta muitakin outoja kysymyksiä ja sanoja, kuten ”skole, skidit, mutsi, faija jne.” Selitin hänelle ystävällisesti, että meilläpäin LAPSET käyvät KOULUA ja äiti ja isä ovat yhtäkuin MEIKÄLÄISET. Vastapainoksi kysyin myös kyseiseltä herrashenkilöltä, tietääkö hän mikä on ”pirikello”. Ei tiennyt.

 Opiskelutoveri Kakkonen kertoi, ettei hän voi matkustaa metrolla 3 pysäkkiä enempää, koska muuten hän on LIIAN KAUKANA. Samainen tyyppi tunnusti kuitenkin liikahtavansa välillä 35 minuutin ajomatkan landelle kesämökilleen. Tämä 35 minuuttia on siis Helsingin KESKUSTASTA sinne landelle. Muutkin myönsivät käyvänsä noin kerran kesässä landella (enintään Sipoossa), koska järvessä on niin kiva uida. Paitsi yksi, joka ihmettele mitä eroa muka on meressä ja järvessä.

On myös jännä seurata miten kasvuympäristö vaikuttaa ihmisten maailmankuvaan. Esimerkiksi Helsingissä kasvaneille kaupunki ei ole iso eikä mikään, mutta minulle se on. Voisin myös väittää, että kotikaupunkini kulttuurin vuoksi, meissä (miussa ja Villussa) on huomattavia eroja verrattuna muihin. Myö kävellään nopeasti. Puhutaan nopeasti. Ja paljon. Ja kovaa. Ja vieraille ihmisille ja asioista, joista täällä ei kai yleensä avoimesti puhuta. Kuten virtsatietulehduksesta.

On tästä ”tuppukylä”-identiteetistä täällä jotain huviakin.
Tänään kirjaston hissiin mentäessämme ihastelin ääneen tätä ”uuttajahuippumoderniakeksintöä, mie en ees ossaa käyttää tätä!”. Helsinkiläiset kaverit kyllä naurahtivat, mutta en mee vannomaan, että ymmärskö ne sen ihan oikeasti vitsiksi……

Joten kotka on laskeutunut. Tehtävä on aloitettu. -Elina

P.S. En kuitenkaan uskaltanut tuoda ilmi järkytystäni, kun hissi kertoi (!) mihin suuntaan se on menossa. Täällä hissit puhuvat .. !!