Hei olen minäkin täällä ! Ihan kamala väsymys, meillä oli tänään speksiharkkoja kymmenestä kuuteen ja huomenna saman verran plus pikkujoulut päälle. Ärsyttävää kun kaiken kivankin pitää väsyttää näin hirveästi. Speksi alkaa löytää pikkuhiljaa muotoaan ja vähän jo kutkuttaa esitysviikko, siitä tulee upea, sanokaa mun sanoneen ! Sitä ennen kuitenkin puskee päälle JOULU, jota varten kävimme Elinan kanssa vähän kiertämässä Helsingin kauppoja ja katuja paniikkipäissämme ja hullunkiilto silmissämme. Olen henkilökohtaisesti ihan paska huono ostamaan lahjoja. Ei sillä ettenkö pitäisi lahjojen ostosta, mutta jotenkin aivot lyö tyhjää siinä vaiheessa kun seisoo sen opiskelijabudjetin kanssa keskellä kivaa kauppaa, not so cool. Lahjojen saannissa sen sijaan olen epäaikuismaisesti aivan järkyttävän hyvä. Se vasta onkin kivaa. 

Ostosreissuun kuuluu tottakai kahvilakäynti: tällä kertaa meitä kutsuivat Coffee Housen sohvat ja kuumat glögimukilliset. 2010-luvulle uskollisina seuraamme liittyivät myös herra ACE (oikeanpuoleisessa kuvassa) ja neiti S (postauksen kuvien takana), uskolliset ystävämme, parhaat palvelijamme ja minun tapauksessani myös armas petikaverini (kyllä, nukun sen vieressä ja kyllä, sänkyni on pedattu kahdelle, sad). Ah, elektroniikka. 

Vaikken osaa ostaa lahjoja, niin käärepaperia ainakin osaan! Viimeiset kolme vuotta olen mennyt ruskean voimapaperin ja juuttinarun voimilla ja halusin muutosta. Nyt tutut ainakin tietävät keneltä ne kuusen alla kimaltelevat galaksipaketit oikein ovat. Minä ja disco-stick pääsimme poseeraamaan Kampin edustalle pystytetyn Tivolin välkkyviin puitteisiin, amerikkalainen kammotusjoulu on päässyt näemmä pujahtamaan Suomeenkin, yhh. 

HEI, mitä mieltä siellä ollaan, onko lahjoja helpompi hankkia vai ottaa vastaan ?

-Vilma