Kirkossa
Oi kyllä. En uskonut itsekään, että saisin itseni ylös sunnuntaiaamuna ennen kymmentä, mutta sainpas. Ja menin kirkkoon kuuntelemaan saarnaa josta puuttui useampikin punainen lanka. Naureskelin myös japanilaiselle turistille, joka kurkisteli kolehtipussiin ja pyysi vieressään istuvaa pariskuntaa ottamaan kuvaa hänestä ja virsikirjasta. 1,5 tunnin, monen virren, useamman pidätellyn naurun ja yhden kirosanan (en ollut minä) jälkeen siirryime kirkkokahvien sijaan hieman maallisempaan paikkaan, eli Robert’siin, koska kirkkoseurani ei suostunut Starbucks-jonotukseen. Sieltä sai onneksi kahvia ja mm. pään kokoista leipää, nam nam !
-Vilma, edelleen protun harras kannattaja