Minun on pitänyt tehdä jonkinlainen blogaus näiden kuvien ympärille. Kirjoittelin pitkiä sepustuksia ’merestä ja sen parantavasta voimasta’ sekä kivi-istujista ja muista vuosaarelaisista. Kuvat saavat kuitenkin puhua puolestaan; meri on mahtava asia. Vakaumuksellinen järvihehkuttaja minussa istui ensimmäisinä Helsinki-viikkoinaan noilla kivillä ja ihmetteli sitä rauhaa ja voimaa, mitä tuosta jättisuuresta lammesta voi itseensä imeä. Jos olin silloin jo olevinani vahva ja itsenäinen, niin nyt olen vielä vähän enemmän. Siitä ei nimittäin ole halua kirjoittaa koko ajan, sitä vain on. Haluan silti jakaa sen yhden lauseen, minkä Vuosaaresta tiesin, ennen kuin tänne muutin:

”Vuosaari on tarina ihmisistä joihin rakkaus on jättänyt jäljen.”

Jos minulta kysytään, tarinat juuri niistä ihmisistä ovat kaikista mielenkiintoisimpia ja kauneimpia. Ja ne jäljet yhtä lailla. 

-Vilma