– En minä ainakaan – enää.

Lapsena hammaslääkäriin oli kiva mennä, koska sieltä sai aina valita uuden hammasharjan, eikä ikinä tarvinut tehdä sen kummempia toimenpiteitä. Olin jo ehkä liiankin tottunut siihen, ettei niissä koskaan ollut mitään vikaa.

Sitten tuli se yksi ilta, kun yksi hammas räsähti rikki. Se tuntui niin epätodelliselle, että ajattelin sen ensin olevan vain pahaa unta. Se tapahtui minulle, kenelle hampaat olivat jo melkein pyhä asia. Seuraavana päivänä istuin lähes koko päivän hammaspäivystyksessä odottaen omaa vuoroa. Kun se vuoro vihdoin tuli, jopa lääkärikin totesi, että tässä on kyllä päivän pahin tapaus. Mun sydän hakkasi todella kovaa ja mä varmaan tärisin konkreettisesti siinä hammaslääkäripenkissä. Puristin kädensijoja niin kovaa, että kädet oli homman jälkeen ihan kipeät.

Mä kuvittelin lähteväni sieltä uuden hampaan kanssa kotiin, mutta se ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen juttu. Edessä tulisi olemaan pitkä jakso juurihoitoa. Mulle sana ”juurihoito” oli sana, joka ei ainakaan laskenut kauhuntunteita. Ja kyllä – se hoito oli ihan kamalaa – ihan joka kerta. Lisäksi tämä hoitojakso kesti puoli vuotta, ja se tarkoitti puolta vuotta lähestulkoon kokonaan ilman yhtä hammasta.

Yksi päivä mulla tuli töissä puhetta hammasasioista erään asiakkaan kanssa. Hän osasi heti suositella omaa hammaslääkäriään, joka on todella hyvä tällaisten pelkurien kanssa, niin kuin minä. Päätinpä sitten varata ajan tältä lääkäriltä ja sainkin sen hyvin nopeasti. Vastaanottotilassa omaa vuoroa odotellessani, kauhunsekaiset tunteet alkoivat taas nousta pintaa. Kun pääsin taas hammaslääkäripenkkiin makoilemaan, kädet tuntuivat taas tärisevän ja hikoilevan. Kun homma alkoi, se ei tuntunutkaan niin kamalalta, kuin ennen. Mulle kerrottiin koko ajan, mitä tehdään ja missä mennään. Lääkärin ote koko hommaan oli ihan erilainen, kuin mun sitä edeltävät kokemukset. Lopuksi totesin mielessäni, että eihän se ollut ollenkaan kamalaa.

Seuraavalla kerralla jännitys oli poissa. Sitä seuraavalla kerralla mä jo melkein odotin uutta aikaa. Nyt tänä päivänä hammaslääkäripäivä on mulle se todella odotettu päivä. Mä odotan innolla niitä yksityiskohtaisia kertomuksia, kuvia ja piirustuksia mitä mun hammaslääkäri mulle esittelee.

Jos sulle hammaslääkäriin meneminen on aina yhtä pelottavaa, niin suosittelen todella julkiselta puolelta yksityiselle sektorille siirtymistä. En tarkoita tällä sitä, ettei julkisella puolella olisi hyviä lääkäreitä, vaan yksityisellä puolella voit aina valita itse juuri sen lääkärin, kenen kanssa homma toimii. Julkisella puolella ei vaan aina ole tätä luksusta. Lisäksi hoitojaksot ovat huomattavasti ripeämpiä yksityisellä puolella. Joo, onhan se tietty tyyriimpää, mutta mä ainakin maksan siitä mielettömästä palvelusta mielelläni sen verran enemmän.

Tänään oli siis yksi näistä odotetuista hammaslääkäripäivistä. On taas niiiiin hyvä hymyillä, kun hymy on jälleen kunnossa!