isänpäivä mummolassa

Kahvittelupaikka: Mummola

Seura: mummo, äiti, sisko, veli, perheen kääpiövillakoira

Kahvi: Kulta Katriina -pannukahvi

Kahvin hinta: Jouluvalojen ripustaminen etupihan pensaaseen äidin kanssa

Muuta muistamisen arvoista: Mummo tarjosi v.s.o.p jouluglögiä kahvin sivuun

————————————————

Mummola on paikka, johon kuuluu mennä, kun haluaa pysähtyä. Metsän keskellä ihmisiltä piilossa ei edes kehtaa väittää, että olisi muuta tekemistä tai että pitäisi lähteä puoli tuntia saapumisen jälkeen. Kaupunki luo illusion kiireestä, metsä ja mummola taas käskevät ottamaan tauon todellisuudesta.

Mummolassa kahvittelu tapahtuu keittiön pöydän ääressä, eikä olohuoneessa televisiota katsellessa. Joskus mummo juo kahvia tassilta sokerinpala huulien välissä. Ehkä vielä itsekin opin joskus siistiksi old school -kahvinnauttijaksi.

Kahvikeskustelut pitävät sisällään jo aiemmin monta kertaa käytyjä puheenaiheita ja uusia juoruja ja kuulumisten vaihtamista. Nykyään mummo muistaa kysyä jo joka kerta, että onko serkku viime aikoina päivitellyt kuulumisiaan ”feikuupiin” (facebookiin). Termien avaaminen ja hidas keskustelu rauhoittavat ajatusta nopeampaa puhujaa, jonka seminaareista kukaan ei saa selvää.

Tällä kertaa keskustelua verotti eilisyön työvuoro baarissa. Onneksi mummo keskittyi enimmäkseen puudelimme kanssa riehumiseen ja itse sain tuijottaa tyhyyteen ja unelmoida kotisohvasta ja lämpimästä peitosta.

Väsymyksestä ja alitajunnassa olemassaolostaan muistuttavista läksyistä huolimatta päivä ja kahvihetki olivat täydellisiä. Yllätin itseni, kun en lietsonut paniikkia ja toivonut kertaakaan pois pääsyä koulutehtävien ääreen. Ehkä tästä alkaa matka kohti itsensä hyväksymistä ilman jatkuvaa täydellistä suorittamista.

Lisään kuvan heti kun muistan, mihin laskin kamerani muistikortin. Täydellinen rentoutuminen aiheutti muistinmenetyksen.