Pikkukissa sairastaa

Meillä on ollut kiireinen viikko. Surullisesti meidän kissalaumaan on iskenyt jonkinlainen tuntematon viruspöpö, joka on sairastuttanut kaikki. Eilen jouduimme lähtemään Neffin kanssa päivystykseen, koska pelkäsin ettei kissa enää maanantaita näe. 

Juttu alkoi jo tiistaina, kun löysimme mystisiä oksennuksia lattioilta. Kunnon kissaihmisinä päättelimme, että karvaisilla täytyy olla karvapalloja kurkussa. Kun keskiviikkona lammikoita löytyi useampi ja näimme kahden kissan oksentavan ja yhden lopettavan syömisen, aloin pohtia myös muita vaihtoehtoja.

Keskiviikko-torstai- yöstä ei meinannut tulla mitään. Nukuin olohuoneen sohvalla ja kävin läpi kaikki Trivial Pursuitista Aliakseen, ettei yksikään pelinappula puutu. Neffille varasin torstai-aamuna iltapäiväksi lääkärin. Lääkäri ei kuitenkaan löytänyt meidän neidistä mitään vikaa; tyttö nautti eläinlääkärillä olosta niin, että kellahti tutkimuspöydälle huristen ja puski. Ei vaikuttanut siis yhtään kipeältä, toisin kuin se oli vielä kotona lähdettäessä.

Saimme lääkäristä mukaan Hill’s a/d-toipumisruokaa, joka kelpasikin neidille ensimmäiset 5 minuuttia. Perjantai-illalla, kun Neffi ei enää suostunut itse syömään, ruiskutimme ruokaa suoraan sen suuhun. Sama toistui lauantaina.

Sunnuntaina päätin katselleeni liikaa kipuilevaa kissaa, joka vain kyhjötti samassa asennossa ja luimisteli korviaan. Soitin Vethausiin ja lähdimme klinikalle Hattulaan. Minä paniikissa, puoliso onneksi yhtä rauhallisena kuin aina. Paniikkiani lisäsi se, että pelkäsin ettei kissatilini saldo riittäisikään akuuttiin päivystystoimenpiteeseen, kuten leikkaukseen vierasesineen ollessa kyseessä.

Klinikalla onneksi meidät otti vastaan rauhallinen eläinlääkäri, joka tutki kissan ja sen jälkeen laittoi meidät odotushuoneeseen juomaan kahvia, kun lisätutkimuksia alettaisiin tehdä. Sovittiin röngtenistä, verenkuvasta ja kissan nesteytyksestä, koska kaikesta yrityksestä huolimatta Neffi oli silti jo kuivunut – ja nestehukka on kissalle erittäin vakava tila.

Kolme tuntia, kaksi kahvikuppia ja monta hermostunutta keskustelua myöhemmin saimme vähän pirteämmän kissan käsiimme. Onneksi kissaa ei ollut tarvinnut nukuttaa toimenpiteitä varten, ja se oli hyvin hereillä ja tolkuissaan. Verenkuvassa näkyi kuivumisen merkkejä, röngtenissä ei oikein mitään, ja eläinlääkäri olikin päätynyt siihen, että Neffillä on virusperäinen suolistotulehdus / vatsatauti. Oli pohdittu myös leikkausta, koska se on ainut tapa saada vierasesineen mahdollisuus suljettua pois, mutta itse olin sitä mieltä että leikkaus on turha ja vaarantaa kissan hengen turhaan. Eläinlääkäri onneksi oli samoilla linjoilla kanssani, koska röngtenissä ei mitään näkynyt. Vierasesineen mahdollisuus suljettiin pois heti kotona, kun tyttö suuntasi määrätietoisesti laatikolle.

Pääsimme lähtemään kotiin yhdeksän aikaan illalla ja kukkaro tuntuvasti köyhempänä, mutta mielenrauhani oli saatu ja kissa oli huomattavasti pirteämpi kuin ennen nesteytystä. Kun päästiin kotiin, myös vähän ruokaa kerjättiin, joten reissu oli erittäin onnistunut. Tänään prinsessa onkin ollut erityishellässä huomassa ja saanut jokaikisen kerjäämänsä makupalan. On ihanaa nähdä kissa, joka ei ole kehrännyt neljään päivään, nyt sylissä kehräämässä tyytyväisenä. Sydämeni on varmaan rutistunut ja solmuuntunut tämän viikon aikana extrapaljon, kun huoli on ollut kissoista niin kova – ja erityisesti Neffistä, johon pöpö näytti iskeneen erittäin pahastikin.

 

Kiitos Vethausin henkilökunnalle että pystyitte ottamaan meidät sunnuntaina vastaan! Ja iso kiitos sille naiselle, joka tuli koiransa kanssa myös samoihin aikoihin – juttelu kanssasi rauhoitti paljon tämän paniikkisen mieltä!