Peikkotyttö

Magenta kirjoitti palstalleen torstain meikittömästä päivästä. Kommenteista löysin mielenkiintoisen näkökulman meikittömyyteen, sillä Vierailija kommentoi seuraavanlaisesti:

”Mielestäni on muiden huomioimista olla huolitellun näköisenä ihmisten ilmoilla...”

Minua hämmentää sellainen näkemys, että meikkaaminen tarkoittaisi automaattisesti huolitellun näköistä ihmistä. En ole varma, tarkoittiko Vierailija juuri tätä, vai käsitinkö väärin, mutta käsitellään nyt tätä ilmiötä tässä postauksessa, vaikka näin ei olisikaan.

Minulla, kuten varmaan useilla naisilla lisäkseni, on halu näyttää kauniilta ja raikkaalta. Usein tuli esimerkiksi yläasteella vastaan tyttöjä, jotka meikkasivat itseään monia tunteja ennen kouluunlähtöä vain näyttääkseen nätiltä. Joskus kuitenkin tällainen yritys epäonnistuu, ja tuloksena on jollain tavalla melkeimpä surullinen lopputulos. Kaikkea muuta kuin raikas – koska usein tämän tyypin meikkaajilla on vähintään puoli senttiä meikkivoidetta ja puuteria poskilla sekä vahvat silmärajaukset ja pakkuraiset ripset. Pahoittelen yleistystäni. Eivät kaikki näin meikkaa, mutta ääripääesimerkkinä.

Sitten on niitä, joilla meikin ylläpito unohtuu päivän mittaan. Toisinsanoen kajalit valuvat poskille, huulipunaa on vain toisella puolella suuta tai hampaissa ja meikkivoide kuluu haaleaksi, rumannäköiseksi jauhomaiseksi kalvoksi rupien päälle.

Minä en koe tarvitsevani meikkejä näyttääkseni huolitellulta, kuten jo blogipostauksen kommentteihin Vieralijalle vastasinkin. Minusta meikkiä enemmän huoliteltuun ulkonäköön vaikuttavat sellaiset tekijät kuten puhtaat, siistit vaatteet tai laitto – edes kampaaminen. Ja jos nyt mennään puhtaasti ulkonäöllisistä seikoista vähän metsään, myöskään se, että tuoksuu kilometrien päähän tunkkaiselle tai edes hajuvedelle, niin ei siitä kovin huoliteltua kuvaa tule. 

Kuvittelen siis olevani huolitellun näköinen ilman meikkiäkin. Liika tai huonolaatuinen meikki itseasiassa mielestäni on se, mikä saa ihmisen näyttämään homssuiselta. Vaikka herään koomassa ja lähden töihin kymmenessä minuutissa, ehdin siinä ajassa tarkastaa ulkonäköni peilistä, kammata hiukset tai jopa vähän laittaa niitä, valita asialliset ja siistit vaatteet sekä puhdistaa silmälasini. Olen ehkä liian laiska meikkaamaan, mutta en halua silti näyttää peikkotytöltä asiakaspalveluhommissa.

Lisäksi itselläni on myös hyötynäkökulma: saan päivän aikana useamman allergisen reaktion, joten esimerkiksi silmämeikit eivät usein pysy hirveän kauaa nätteinä, kun hinkkaan ne poskille.

Miksi siis automaattisesti oletetaan, että ihminen, joka meikkaa, huolehtii ulkonäöstään enemmän kuin se, joka ei meikkaa? 

Älkää käsittäkö minua väärin. Pidän meikkaamisesta ja kyllä, teen itse kosmetiikkaa. Mutta vaikka ripsiväri kuinka monikäyttöinen meikki olisikin, ei se pelasta yksinään homssuiselta ulkonäöltä.