Time won’t wait, so don’t be late

Viime huhtikuussa lähdin Budapestiin. Nyt kun katselen kuvia jälkeenpäin, mietin miksi lähteminen sinne oli niin vaikeaa. Se oli oikeastaan ensimmäinen pidempi matka, mihin lähdin yksin, ilman minkäänlaista turvaverkkoa. Se oli itsenäistymisen paikka.

Matka oli alunalkujaan ”työpainotteinen”: se oli seminaari, joka painottui aiheeseen, miten ikävälimatkaa saisi kurottua umpeen. Seminaari oli RYE:n eli Rural Youth Europen järjestämä ja pääsin matkalle Suomen 4H-liiton kautta, joka on RYE:n jäsenjärjestö. 

Kun ilmoittauduin seminaariin miltei vuosi sitten, olin iloinen ja riemuissani. Mitä lähemmäs päivämäärä hiipi, sitä ahdistuneemmaksi tulin. Mitä jos jotain menee vikaan. Olen ihan yksin, vieraassa maassa. 

Paljon matkustaneena keksin monia erilaisia tilanteita, missä jotain voisi mennä täydellisesti vikaan. Lähdin kuitenkin, joskin vähän vastahakoisesti ja paljon jännittäen. Kokemus oli mahtava. Oikeastaan nyt vasta tajuaa, kuinka paljon tuo kyseinen kaksiviikkoinen minulle antoi erilaista perspektiiviä elämään ja elämänhallintaan.

Nyt, vihdoin, useita kuukausia myöhemmin, paneuduin tuohon 900 kuvan rupeamaan yhdestä elämäni mahtavimmista kokemuksista. Suosittelen RYE:n seminaareja kaikille, jotka tuntevat kansalaisaktiivisuuden omakseen ja tykkäävät tutustua erilaisiin kulttuureihin. 

budapest-2012-1248.jpg

Budapest 9AM, from European Youth Centre

budapest-2012-1293.jpg

budapest-2012-1344.jpg

Seminaaripäivää

budapest-2012-1490.jpg

…ja iltaa!

budapest-2012-1699.jpg

budapest-2012-1793.jpg

budapest.jpg

budapest-2012-1920.jpg

budapest-2012-2025.jpg

Seminaarin jälkeen jäin vielä Budapestiin muutamaksi päiväksi ystäväni kanssa:

budapest-2012-2185.jpg

budapest-2012-2209.jpg

budapest-2012-2281.jpg

budapest-2012-2312-2.jpg

budapest-2012-2349.jpg

RYE:n seminaareista voit lukea enemmän täältä. Suosittelen ehdottomasti!

Budapest oli erittäin kaunis kaupunki ja sinne haluan vielä ehdottomasti toisenkin kerran. Ei kannattanut jäädä odottamaan seuraavaa mahdollisuutta. Viimeisenä seminaaripäivänä puhuin toisen, entuudestaan tutun suomalaisen kanssa, siitä, miten arkielämässä vaan hukkuu työhön – tällaiset seminaarit ovat henkireikiä. Nyt, monta kuukautta myöhemmin muistelen sitä keskustelua lämmöllä, koska se oivallutti monta asiaa omassa elämässäni. Ja sellaisia asioita, joita olen tiedostamattomasti parantanut tämän vuoden aikana. 

Hyvinvointi Mieli Matkat