Tomaatteja, tomaatteja
Luin joskus kauan sitten lehdestä Pomodoro- eli tomaattitekniikasta. Innostun aina uusista tekniikoista työskentelyssä. Aina. Heikkous, mutta myös hyve.
Nyt, kun minulla on koko kesä töissä niin, että olen yksin täällä, on hankala pitää hyvää työrytmiä yllä. Joko sitä paahtaa koko päivän ilman taukoja ja on illalla niin väsynyt, että kaatuu sängylle, tai sitten ”tekee” ja tekee koko päivän töitä, saamatta mitään oikeastaan valmiiksi.
Idea syntyi kun väkersin raporttia pomolleni ja aina eksyin vain lueskelemaan erilaisia artikkeleita raportin aiheesta, en oikeastaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä. Käytännössä taustatietoa aiheesta oli paljon, mutta en saanut sitä omin sanoin Wordiin kirjoitettua. Pohdin kahvia ryystäessäni, että on tämä nyt hankalaa, kun ei mitään saa taas aikaiseksi. Ja sitten tuli mieleen, että mikäs se olikaan, se keskittymistekniikka.
Pomodoro-tekniikka sai nimensä pomodoro-tomaateista. Älkää kysykö, miksi. Ideana siinä on, että töitä tehdään 25 minuutin lyhyissä pätkissä. Sen jälkeen pidetään 5 minuutin tauko. Neljän pomodoron jälkeen pidetään pidempi tauko. Näin keskittyminen ei pääse herpaantumaan, koska työpätkät ovat melko lyhyitä, ja ihminen saa riittävästi taukoja ajatellen uupumuksen määrää.
Olen nyt testannut pomodoro-tekniikkaa tiistaista lähtien. Vaikken koko päivääni aikataulutakaan tomaateilla, se toimii. Latasin tietokoneelle asennettavan pomodoro-ajastimen, josta saan näppärästi näkyviin ajan, mikä on aikajaksosta jäljellä ja se aina pirisee minulle määräävästi, koska tulee lopettaa työnteko ja ottaa pieni tauko. Lisäksi näen päivän lopuksi rasteista listassani, montako tomaattia meni yhden asian suorittamiseen – ja näin ollen pystyn hallitsemaan omaa ajankäyttöäni.
Näppärä työkalu varsinkin tällaiselle, joka niin mielellään tekisi kymmentä asiaa yhtäaikaa – saamatta yhtäkään niistä valmiiksi. Tomaatit ovat armottomia, ja listasta on pakko saada valmiiksi jokin tehtävä ennen kuin seuraavaan saa siirtyä.