Mikä motivaatio
Hola!
Koko viime viikon on motivaatio lähes kaikkea kohtaan ollut lähempänä nollaa kuin laki sallisi. Koulu, treenit, ihmissuhteet… Mikään ei tunnu nyt oikein kiinnostavan eikä huvittavan ja energiaa ei meinaa löytyä mihinkään. Jos saisin päättää, pakkaisin laukkuni ja suksisin johonkin palmujen alle pariksi viikoksi, mutta sen sijaan tuijotan ikkunasta harmaata syyssadetta ja koitan ymmärtää kosinin käänteisfunktioiden derivaatoista edes jotain.
Viime viikko on mennyt flunssan kourissa, ja se lieneekin suurin syy miksi salille en ole päässyt. Myöskin ruokavalio on jäänyt taka-alalle, kun tuntui ettei oikeen mikään meinannut maistua ja teki mieli vain kaikkea epäterveellistä ja hyvää 😁👌 Toisaalta en jaksa ottaa turhaa stressiä nyt syömisten suhteen, vaan parantelen itseni ensin ja sitten koitan saada taas niskasta kiinni itseäni ja raahauduttua takaisin salille! Treenin myötä tulee myös syötyäkin sitten taas terveellisemmin.
Kouluhommat tuntuvat vaan entistä työläämmiltä ja haastavammilta. Tenttiviikko lähestyy, samoin stressi ja paniikki. Tuntuu, että mihinkään ei ole aikaa mutta en myöskään saa mitään tehdyksi. Loppuukohan tämä ikinä? Onneksi ei ole kuin kaksi tenttiä, mutta se ei tunnu silti helpottavan tätä kriisiä 🙌 Joululomaa odotellessa… Toisaalta, jouluun on enää 12 viikkoa aikaa ja hirveästi pitäisi vielä tehdä sitäkin ennen asioita 😁
Eilen sunnuntaina oli kisat Hämeenkyrössä. Lähdimme koko porukka hyvillä fiiliksillä, ja tarkoituksenani oli hypätä Ukolla 50-60 cm ja 70 cm luokat. Pääsimme kisapaikalle ja kävin Ukon omistajan kanssa tutustumassa rataan, joka vaikutti ihan mukavalta; ei turhia erikoisesteitä tai tiukkoja linjoja. Hyppäsin hevosen selkään ja lähdimme kohti verryttelyä. Verkassa Ukko liikkui todella kivasti ja reippaasti! Ei ollut yhtään hitaan eikä vetelän tuntuinen – päinvastoin. Otimme verryttelyssä vain muutaman hypyn; tavoittelin nopeaa ja tehokasta verkkaa jotta Ukko jaksaisi hypätä kaksi rataa eikä väsähtäisi. Ja varsinkin nyt kun se eteni hyvin jo verkassa, niin ei tarvinnut keskittyä puolta tuntia siihen että sen saisi liikkeelle! Radalle päästyämme kuitenkin jotain tapahtui, ja heti ensimmäisellä esteellä Ukko juoksi esteestä suoraan ohi. Osasin tähän kyllä varautua, sillä Ukko toisinaan koittaa tuota ohijuoksua. Yrityksistäni huolimatta en saanut Ukkoa kuitenkaan enää korjattua, joten ensimmäinen kielto heti ekalle esteelle, mahtavaa :-) Toisella kerralla se teki samat, nyt kuitenkin jo röyhkeästi avuistani läpi juosten. En saanut ollenkaan pohjetta enkä ohjaa läpi, ja näinollen suorituksemme hylättiin ennen ensimmäistäkään hyppyä. Saimme kuitenkin jatkaa radan loppuun, ja sitten Ukko tottakai hyppäsikin ihan mukisematta ja oikein kivasti koko radan! ✌
Ennen toista luokkaa verkassa päätin, että otan pari hyppyä ja teen Ukolle selväksi ettei esteistä juosta ohi. Pystyeste sujui ihan hyvin, mutta okserin kanssa tulikin ongelmia. Ukko juoksi siitä vain täysiä ohi, eikä minulla ollut mitään tehtävissä selässä. Ukon omistaja tuli esteen viereen seisomaan, jotta Ukko ei pääsisi sitä ohittamaan, mutta tällöin Ukko vain meinasi kaahata omistajansa yli. Hyvillä fiiliksillä siis radalle. 70 cm luokkaan oli rataa muutettu, ja ensimmäinen este oli suhteellisen helppo ja ajattelin, että siitä me nyt ainakin päästään yli. Mutta radan alkaessa minulla ei enää ollut mitään kontrollia koko hevoseen, vaan se juoksi esteestä kokoajan ohitse ja hyvä että sain sitä edes pysähtymään. Hylkyhän sieltäkin tuli, ja lähdimme takaisin tallia kohti. Kisoista jäi epäonnistunut fiilis kaikenkaikkiaan, mutta myös hämmentynyt, sillä Ukko ei ikinä ennen ole ollut tuollainen. Kenties silläkin motivaatiopulaa, tai sitten se on jostain kipeä. Toivottavasti kuitenkin kyseessä kiinnostuksen puute.
Eipä muuta tällä kertaa, joten näihin kuviin ja tunnelmiin! Thanks bye