Tjenare!

Syksy menee ihan hirveetä vauhtia, ja päivät vaan lyhenee lyhenemistään 😒 Tänä vuonna syksy on ollut jotenkin ihan erityisen raskas, vaikka mitään normaalista poikkeavaa ei edes oo sinänsä tapahtunut. Kokoajan vaan on kiire, ja miljoona asiaa tekemättä, ja sitten yritän vaan tasapainoilla siinä mun kouluhommien, ystävien, parisuhteen ja oman (mielen)terveyden kanssa niin että kaikille riittäis edes jotain 😁

Tenttiviikko meni ihan hyvin, nyt oikeesti voin sanoo että tein hommia enemmän kun koskaan. Toisesta kurssista sain arvosanaks ykkösen, mutta se meni sentään läpi (viime keväänä olin samalla kurssilla eikä mennyt!), toisen arvosanaa ei ole vielä(kään) julkastu… Ajattelin kyllä ihan tän mun väyläkeskiarvosysteeminkin takia käydä ton kurssin korottamassa, siitä pitäis saada edes kakkonen ja mielellään kolmonen. Vaikka opinnot on vaikeita ja stressaavia, niin nyt tokassa periodissa jotenkin oon päässyt ihan eri tavalla opiskelun makuun ja vois jopa sanoo, että tykkään mun matikankurssista! Meillä siis toteutusmuoto vaihtu normaalista luento- ja laskarityypistä ”Flip and Learn”-muotoon, eli tehdään pienryhmissä asioita ja koko kurssista voi saada jopa kolmosen edes käymättä tentissä😎 Mulla on kiva ryhmä ja vaikka ollaankin kaikki ihan vieraita toisillemme, ollaan silti päästy hyvin tekeen ja on kiva laskee yhessä kun ei tarvii yksin hakata päätä seinään!

Mä oon aina ollut semmonen, että jos on pitkään paha mieli tai tapahtuu jotain ikäviä asioita, niin mä sisustan. Esimerkiks viimeks kun oli hankalaa, ostin uuden maton, lampun ja taulun mun vanhaan asuntoon 😁 Ikea tuo lohtua tähän. Nyt syyskaamosmasennus on aiheuttanut vähän samoja fiiliksiä, joten ostin meille uuden maton. Ja mulle meikkipeilin. Ja siihen valot. Ja pyykkikorin. Niin ja mikrokin piti uusia, kun kärvensin vanhan 😂

Pahoittelut sotkuisesta kuvasta, mutta siinä se nyt on! Näkee meinaan meikata!

Pari viikkoa sitten sattui pienoinen tapaturma, jonka seurauksena sain hyvän syyn ostaa itselleni myös uuden ratsastuskypärän. Olin lähdössä eräs lauantai-iltapäivä aivan normaalisti Sulon kanssa lenkille. Ratsaille noustessa (tai lähinnä sitä yrittäessä) Sulo oli jo aivan sekaisin, se vaan pyöri ja sekoili eikä millään meinannut rauhoittua. Lopulta pääsin selkään, ja kerkesin n. 10 sekuntia siinä istua. Sulo päätti, että hän ei tänään lenkille lähde, ja hyppäsikin pihan porttia vasten pystyyn niin, että sen toinen etujalka jäi ylimmäisen aidanpuomin päälle jumiin. Hetken itseään revittyään siitä irti se lopulta pääsi pois, ja tilanteesta säikähtäneenä se ryntäsi täysillä aivan päinvastaiseen suuntaan. Tässä välissä itse tipahdin, ja tipuinkin suoraa päälteni maahan. Kuului järkyttävä pamaus, ja toivoin vain että se oli kypäräni joka halkesi eikä pääni…😁 Noh, säikähdyksellä onneksi selvittiin, ja burana hoiti pääkivut. Polvi minulla on edelleen aika rajun näköinen, mutta itse nivel ei ole arka joten uskon sen olevan ok. Viime viikonlopun tyydyin katselemaan Horse Showta telkkarista, mutta tänä viikonloppuna on kyllä pakko päästä jo takaisin selkään. Toivottavasti uusi kypärä ei heti hajoa 😂

-iiris

Hola!

Koko viime viikon on motivaatio lähes kaikkea kohtaan ollut lähempänä nollaa kuin laki sallisi. Koulu, treenit, ihmissuhteet… Mikään ei tunnu nyt oikein kiinnostavan eikä huvittavan ja energiaa ei meinaa löytyä mihinkään. Jos saisin päättää, pakkaisin laukkuni ja suksisin johonkin palmujen alle pariksi viikoksi, mutta sen sijaan tuijotan ikkunasta harmaata syyssadetta ja koitan ymmärtää kosinin käänteisfunktioiden derivaatoista edes jotain.

Viime viikko on mennyt flunssan kourissa, ja se lieneekin suurin syy miksi salille en ole päässyt. Myöskin ruokavalio on jäänyt taka-alalle, kun tuntui ettei oikeen mikään meinannut maistua ja teki mieli vain kaikkea epäterveellistä ja hyvää 😁👌 Toisaalta en jaksa ottaa turhaa stressiä nyt syömisten suhteen, vaan parantelen itseni ensin ja sitten koitan saada taas niskasta kiinni itseäni ja raahauduttua takaisin salille! Treenin myötä tulee myös syötyäkin sitten taas terveellisemmin.

Kouluhommat tuntuvat vaan entistä työläämmiltä ja haastavammilta. Tenttiviikko lähestyy, samoin stressi ja paniikki. Tuntuu, että mihinkään ei ole aikaa mutta en myöskään saa mitään tehdyksi. Loppuukohan tämä ikinä? Onneksi ei ole kuin kaksi tenttiä, mutta se ei tunnu silti helpottavan tätä kriisiä 🙌 Joululomaa odotellessa… Toisaalta, jouluun on enää 12 viikkoa aikaa ja hirveästi pitäisi vielä tehdä sitäkin ennen asioita 😁

Eilen sunnuntaina oli kisat Hämeenkyrössä. Lähdimme koko porukka hyvillä fiiliksillä, ja tarkoituksenani oli hypätä Ukolla 50-60 cm ja 70 cm luokat. Pääsimme kisapaikalle ja kävin Ukon omistajan kanssa tutustumassa rataan, joka vaikutti ihan mukavalta; ei turhia erikoisesteitä tai tiukkoja linjoja. Hyppäsin hevosen selkään ja lähdimme kohti verryttelyä. Verkassa Ukko liikkui todella kivasti ja reippaasti! Ei ollut yhtään hitaan eikä vetelän tuntuinen – päinvastoin. Otimme verryttelyssä vain muutaman hypyn; tavoittelin nopeaa ja tehokasta verkkaa jotta Ukko jaksaisi hypätä kaksi rataa eikä väsähtäisi. Ja varsinkin nyt kun se eteni hyvin jo verkassa, niin ei tarvinnut keskittyä puolta tuntia siihen että sen saisi liikkeelle! Radalle päästyämme kuitenkin jotain tapahtui, ja heti ensimmäisellä esteellä Ukko juoksi esteestä suoraan ohi. Osasin tähän kyllä varautua, sillä Ukko toisinaan koittaa tuota ohijuoksua. Yrityksistäni huolimatta en saanut Ukkoa kuitenkaan enää korjattua, joten ensimmäinen kielto heti ekalle esteelle, mahtavaa 🙂 Toisella kerralla se teki samat, nyt kuitenkin jo röyhkeästi avuistani läpi juosten. En saanut ollenkaan pohjetta enkä ohjaa läpi, ja näinollen suorituksemme hylättiin ennen ensimmäistäkään hyppyä. Saimme kuitenkin jatkaa radan loppuun, ja sitten Ukko tottakai hyppäsikin ihan mukisematta ja oikein kivasti koko radan! ✌

Ennen toista luokkaa verkassa päätin, että otan pari hyppyä ja teen Ukolle selväksi ettei esteistä juosta ohi. Pystyeste sujui ihan hyvin, mutta okserin kanssa tulikin ongelmia. Ukko juoksi siitä vain täysiä ohi, eikä minulla ollut mitään tehtävissä selässä. Ukon omistaja tuli esteen viereen seisomaan, jotta Ukko ei pääsisi sitä ohittamaan, mutta tällöin Ukko vain meinasi kaahata omistajansa yli. Hyvillä fiiliksillä siis radalle. 70 cm luokkaan oli rataa muutettu, ja ensimmäinen este oli suhteellisen helppo ja ajattelin, että siitä me nyt ainakin päästään yli. Mutta radan alkaessa minulla ei enää ollut mitään kontrollia koko hevoseen, vaan se juoksi esteestä kokoajan ohitse ja hyvä että sain sitä edes pysähtymään. Hylkyhän sieltäkin tuli, ja lähdimme takaisin tallia kohti. Kisoista jäi epäonnistunut fiilis kaikenkaikkiaan, mutta myös hämmentynyt, sillä Ukko ei ikinä ennen ole ollut tuollainen. Kenties silläkin motivaatiopulaa, tai sitten se on jostain kipeä. Toivottavasti kuitenkin kyseessä kiinnostuksen puute.

Eipä muuta tällä kertaa, joten näihin kuviin ja tunnelmiin! Thanks bye