Onnellisuusprojekti alkaa
Luin muutama kuukausi sitten kirjan nimeltä Onnellisuusprojekti. Kirjassa newyorkilainen kirjailija päättää yrittää tietoisesti lisätä onnellisuutta elämäänsä, muuttaa elämäänsä muuttamatta sitä. Ei siis ottaa lopareita ja lähteä kaukomaille tai tehdä jotain muuta repäisevää onnellisuuden tavoittelun nimissä. Vaan ihan vain tehdä pieniä muutoksia joka päivä ja saada näin lisää onnellisuutta omaan arkeensa. Kokeilujensa pohjaksi hän on lukenut paljon kirjallisuutta ja tutkimustuloksia onnellisuuden eri puolista.
Kirjailija on nimeltään Gretchen Rubin ja hän loi itselleen kiinnostavan vuoden kestoisen projektin, jossa joka kuukaudelle on omistettu oma teema. Kunkin teeman alle on asetettu kahdeksan lupausta, joita hän yrittää noudattaa. Tammikuussa hän esimerkiksi halusi saada lisää energiaa elämäänsä ja päätti aloittaa projektin siivoamalla komeronsa, pitämällä ruokapäiväkirjaa, suorittamalla kalvavan tehtävän ja ottamalla käyttöön yhden minuutin säännön (mikä tahansa askare tulisi tehdä heti jos se vie vain yhden minuutin, näin ne eivät kasaannu suureksi epämiellyttäväksi möykyksi). Gretchen kokosi tammikuun kaikki kahdeksan tavoitetta taulukkoon, johon hän merkitsi joka ilta edistyksensä. Näin myös jokaiselle muulle kuukaudelle, joiden teemoja olivat esimerkiksi Haasta itseäsi, Vietä enemmän aikaa kirjojen parissa, Kevennä asennetta, ja Ole parempi vanhempi.
Onnellisuusprojekti oli todella mielenkiintoista luettavaa, sillä monia samoja asioita halusin itsekin parantaa elämässäni. Myös psykologisista tutkimuksista oli kiehtovaa lukea, ja muistin miksi pidin psykologiasta lukiossa. Päätin aika pian kirjan aloitettuani että tahdoin tehdä oman Onnellisuusprojektin.
Ei niin onnistunut aloitus
Ajattelin ensin että samantyylisen taulukon tekeminen ja ylläpitäminen joka päivä olisi liian vaivalloista ja että pärjäisin ilmankin (vaikka Gretchen kirjoittaakin kirjassaan että taulukko oli suurin syy hänen onnistumiseensa). Yritin aloittaa projektin jo helmikuussa, mutta huomasin jossain vaiheessa unohtaneeni osan tavoitteista kokonaan. Päätin että haluan tehdä tämän kunnolla ja panostaisin taulukkometodiin. Päätösten läpikäyminen joka ilta luulisi pitävän ne mielessä! Uusi alku tulisi siis maaliskuussa.
Selvittääkseni omat tärkeät teemani tein miellekartan itsestäni jaettuna muutamiin hyvinvointini kannalta isoimpiin kategorioihin ja kirjoitin ylös asioita joita haluan tehdä enemmän. Tämän pohjalta aloin listata isoja teemoja, joita pitäisi löytää 12.Tämä oli melko helppo osuus. Sitten mietin järjestystä, missä alkaisin käymään niitä läpi. Kohtasin tässä vaiheessa niin sanotun positiivisen ongelman, hah. Olisin nimittäin tahtonut aloittaa useamman teeman käsittelyn saman tien, enkä halunnut odottaa esimerkiksi kesän loppuun saakka Seikkailu-teeman aloittamista. Noh, tässä kaksi luonteenpiirrettäni saa heti harjoitusta, nimittäin kärsivällisyys (tai sen puute) sekä alkuinnostus ja sen jälkeinen projektin kesken jääminen. Pakottaisin itseni hyvällä tavalla keskittymään yhteen asiaan kokonaisen kuukauden ajan.
Uusi aloitus
Käytin helmikuun viimeisen viikonlopun taulukon tekemiseen ja sain maaliskuun lisäksi huhti- ja toukokuun tavoitteet mietittyä. Askartelin perhekalenteriin osiot Onnellisuusprojektille. Yksi isoja teemoja koko vuodelle on elämäntapani terveellistäminen ja siksi halusinkin kalenteriin liikunta-aikataulun lisäksi myös etukäteen suunnitellun menun. Tavoitteena olisi alkaa suunnittelemaan ruuat etukäteen kauppalistaa myöten, jottei aina tarvitsisi miettiä mitä tänään syötäisiin. Maaliskuun teema on nimeltään Ammatillinen suunta. Sen tarkoituksena on päättää mitä tapahtuu ensi syksynä kun Utu aloittaa päiväkodin. Opiskelemaan, töihin vai kenties oman yrityksen perustamista?
Koska helmikuun aloitus epäonnistui, yhdistin sen sisältämiä kehonhuoltoon liittyviä tavoitteita maaliskuulle. Tulevat kuukaudet keskittyvät sitten enemmän omiin aiheisiinsa. Onnellisuusprojekti alkakoon!
