Onnellisuusprojekti – Maaliskuun loppu
Maaliskuu meni Onnellisuusprojektin suhteen oikein hyvin. Teemana oli ammatillisen suunnan miettiminen. Olin valinnut kyseisen teeman juuri tälle kuukaudelle tietenkin korkeakoulujen yhteishaun takia. Tarkoitus oli aktiivisesti miettiä mitä ammattia haluaisin lähteä itselleni opiskelemaan ja sitten keskittyä ennakkotehtävien tekoon.
Koronan kannalta tämä oli hyvä teema juuri tähän ajankohtaan, sillä kaikki päivät ennen tehtävien deadlinea menisivät joka tapauksessa kotona ja niinhän juuri kävi. Päädyin hakemaan opiskelemaan visuaalista viestintää sekä Metropoliaan että Aalto-yliopistoon. Toukokuun aikana tulee ilmeisesti tieto siitä, että pääsenkö osallistumaan etäpääsykokeisiin. En stressaa asiasta, sillä olen valmistautunut vaihtoehdoilla B, C, D, E ja F, jos en pääse opiskelemaan (vaihtoehto A).
Vaihtoehtoisten suunnitelmien miettiminen oli yksi kahdeksasta kohdasta maaliskuun kalenterissa. Koska tiesin että suurin osa tämän kuukauden ajasta tulee menemään ennakkotehtävien parissa, laitoin kalenteriin paljon pienempiä tehtäviä, kuten ”ylläpidä siisteyttä”, ”hammaslankaa” ja ”lue illalla sängyssä”. Nämä asiat ovat enemmän sellaisia yleisiä elämää helpottavia pieniä juttuja.
Ammateista olisin voinut lukea enemmän. Myös ravintoasioiden opiskelu jäi tosi vähälle, mutta sen asian korjasin huhtikuussa. Kodin siisteys pysyi tässä kuussa parhaimmillaan ja loppukuusta kunnostauduimme myös yhteisillä perhekävelyillä. Maaliskuussa innostuin taas ompelusta ja tuntuu että se tulee olemaan iso osa tätä vuotta.
Maaliskuussa selvisi myös syy pitkään jatkuneeseen väsymykseeni. Ferritiini arvoni oli nimittäin 8, aivan liian alhainen ja kaukana normaalista. Sain rautakuurin ja toivotaan että se toimii.
Koronasta sen verran, että alussa jotenkin ajattelin että tämä menee nopeasti ohi ja kyllähän me huhtikuussa sinne Tallinnaan lähdetään, tottakai. Sitten oltiinkin ruokakaupassa jonottamassa puoli tuntia kassoille. Onneksi Teemu siirtyi etätöihin heti ja siitä lähtien elämä onkin ollut omassa eristyksen kuplassa melko ihanaa. Paljon enemmän yhteistä aikaa ilman työmatkoja ja Utu on selkeästi nauttinut kun näkee Teemua enemmän. Tietenkin muiden puolesta on huolettanut ja koko maailman taloudellisen tilanteen tulevaisuus pelottaa.
Aikaisemmat postaukset Onnellisuusprojektista:
